Juhoedvard

Pää väsyy vaikka kroppa alkaa olla jo lähes palautunut. Päivät kuluvat hitaasti, moni asia ärsyttää ja ahdistaa. Ei vaan meinaa jaksaa mitään vaikka olis kaikenlaista puuhaa. Aamuisin pitää taistella ylös sängystä, iltapäivät laiskotellaan. Mikään ei oikein kiinnosta. Sitten vasta alkaa pikkuhiljaa tajuta, että välillä täytyy käydä syvällä ja kaatua noustakseen ylös. Tunnelin päästä alkaa pikkuhiljaa näkyä valoa. Elämä alkaa taas voittaa. Monesta paikkaa olen lukenut, että pitkäkestoinen urheilusuoritus saattaa muuttaa ihmisen psyykettä. Tahkolla touhuttiin reilut 14 tuntia. Onko se pitkäkestoinen urheilusuoritus vai ei…? Omasta mielestä siihen vaikuttaa myös valmistautuminen. Monen vuoden työ, henkinen ja fyysinen valmistautuminen ja kaiken pitäisi olla kunnossa juuri tuolloin, 11.8.2018 klo 08.00 Tahkolla. Kaikki olikin valmiina ja lopputuloksena oli täyden matkan triathlonin onnistunut suoritus. Mutta mikä oli sen hinta??? Aikaa tuosta kisasta alkaa olla kolme kuukautta. V

30.10.2014, Seinäjoki Onpas paljon väkeä, ajattelen samalla kun istun silloisen Seinäjoen Supersportin alakertaan laitetuille istuimille. Isä, Matti ja Antti istuu siinä lähellä myös. Tai no Antti vähän kauempana, koska tuli myöhemmin paikalle. Kohta alkaisi luennot ja illan pääluennoitsija on Darby Thomas. Tuolloin vielä aivan vieras nimi minulle. Alunperin ei ollut edes tarkoitus lähteä triathloniltaan, koska samana iltana oli jääkiekkotreenit. Isä kuitenkin ylipuhui mukaan. 11.8.2018, Tahko Pää on ollut tyhjä jo lähes koko viikon. Tai siis ei tyhjä, vaan latautunut tätä päivää varten. Tätä päivää varten on oikeastaan valmisteltu kroppaa ja päätä tuosta Seinäjoen illasta lähtien. 30.10.2014 alkoi minun elämässäni uusi vaihe. Urheilun osalta siis. En tosin tiennyt, että tämä vaihe tekisi minusta kaikin puolin paremman ihmisen. Ainakin omasta mielestäni. Syön aamupalaa Tahkolla mökissä ja samalla käyn läpi matkaa tähän aamuun. 2015 Rokulitriathlon ja Sun City Triathlon. 2016 Ro

Hieman ennen bussikyyditystä tuli tieto, että kisan starttia aikaistetaan 30 minuuttia ukkoskuuron uhan vuoksi. Toki tämä tuli jo ilmi perjantain infossa. Mutta silti se hieman yllätti. Pakkauduttiin kuumaan linkkaan ja matka kohti Valvatusta alkoi. Iski voimakas deja-vù viime kesältä. Jännitystä oli havaittavissa jokaisen kyytiläisen kasvoilta. Oma jännitys oli jo tässä vaiheessa jotain aivan erilaista kuin koskaan ennen yhdessäkään kisassa. Yritin peitellä sitä parhaani mukaan.   Pulssi oli kuitenkin korkealla, hengitys pinnallista. Tunsin jopa paniikin oireita. Pikkuhiljaa sain ne hallintaan, mutta jännitys. Se oli edelleen jotain aivan käsittämätöntä… Syksyllä 2017 ilmoittautui Ogolomasta Suomen Hawajille, eli Joroisten puolikkaalle henkilökohtaiselle matkalle Virpi, Ismo ja Kimmo. Viestijoukkueeseen Matti uintiin, minä pyörälle ja Anniina juoksuun. Mukana olisi myös Henna ja Heikki, jotka osallistuivat henkilökohtaiseen kisaan puolikkaalle. Kevään mittaan kävi ilmi, että M

”Kisan henki on kilpailijoiden mukaan ainutlaatuinen, järjestelyt erään osallistujan mukaan ”suorastaan maailmanluokkaa” ja kilpakumppanien ja etenkin yleisön kannustus sellaista, jota ei koe juuri missään muualla. Näiden kaikkien vuoksi ”Rokulit” onkin taas merkitty jo valmiiksi monen kisaajan ensi vuoden kilpailukalenteriin. ” Tuo edellä oleva on suora lainaus Sirkka-Liisa Koiviston kirjoittamasta jutusta Torstai-lehteen (http://www.torstai-lehti.fi/2018/07/10/neljas-rokulitriathlon-veti-vakea-alajarvella/).  Tuo teksti ei voisi paremmin pitää paikkaansa, kun on puhe Jokamiehen Rokulitriathlonista. Neljän vuoden aikana kyseinen ”pikkukisa” on kasvanut kasvamistaan ja nyt mukana oli jo 119 kisailijaa. Aivan maagisen upea tapahtuma joka suorastaan uhkuu sitä yhteenkuuluvuutta mitä triathlon aidoimmillaan on. Kaikkia kannustetaan ja tsempataan. Eikä kukaan jää yksin. Lahden IM kisasta lähdettiin palauttelemaan siis meren laineille. Suuntana Tukholma ja laivana Viking Grace. Ke

1800 kilpailijaa märkäpuvuissa pakkaantunut muutaman metrin levyiselle käytävälle tavoiteuintiajan mukaisesti. Oikein hyvä paikka tällaiselle ahtaanpaikankammosta kärsivälle. Aurinko paistaa, märkäpuku hiostaa. No nyt alkaa sataa... onneks on märkäpuku päällä. No niin, nyt on nälkä ja vähän jano. Jono liikkuu hieman, jokohan nyt? Ei, pakkaannutaan vaan vielä tiiviimmin. Syvään hengittelyä ja ajatusten ja tulevan läpikäyntiä. Kohta päästään aloittamaan. Tahkontriplasta tunnettu Juha Riikonen seisoo vieressä. Vaihdetaan muutama sana kaverin kanssa. Huikea tyyppi ja mahtavaa hyväntekeväisyyttä tekee. Iso käsi kaverille. Vihdoin aletaan liikkumaan kohti starttia. Tätä onkin jo odotettu melkoisen pitkään. Kun viime kesänä tuli ilmi, että Suomessa järjestetään IM-kisa, olin heti mukana. Ironman on kuitenkin tämän harrastuksen alusta asti ollu mulle jotain todella suurta. Ja nyt siihen on mahdollisuus Suomessa. 30.6.2018 klo 16, race of the midnight sun. Lahteen lähdettiin Annan ja Ale

Tämän kesän Alajärvi maraton juostiin 16.6 todella kuumassa kelissä. Päätöksen osallistumisesta tein vasta torstaina 14.6, koska oli hieman epäselvää miten Paalijärvellä jalkaan tullut haava kestää juoksemista. No kyllä se kesti. Mutta kerrotaanpa hieman itse kisasta sekä yhdestä syystä miksi lähdin kisaamaan... =) Anna sanoi järjestävänsä babyshowerit raskaana olevalle työkaverilleen juuri tuolloin lauantaina 16.6. No minä sitten olin jo aikaisemmin sanonut meneväni tuonne Alajärvelle juoksemaan varttimaratonin (10,5 km). Näin en olisi tiellä juhlissa. Perjantaina hieman auttelin siivoamisessa ja järjestelyissä. Lauantaiaamuna aloin valmistautumaan kisaan. Lähtö olisi klo 15 Ankkurikentältä. Tällä kertaa kisaan ei osallistunut meidän porukasta muita. Kimmo tosin oli ea-autolla liikkeellä. Henna osallistui puolikkaalle ja voitti matkan todella kovalla ajalla. On kyllä kovassa kunnossa. Kisapaikalle saavuin hieman ennen kahta ja kävin maksamassa riemun sekä hakemassa numerolapun. Sit

10.6.2018, historian ensimmäinen Paalijärven Pikatriathlon Rukan jälkeen iski todella kova into polkujuoksuun ja juoksuun yleensäkin. Ultramatkoihin jne. Mietin jopa triathlonin vähentämistä tämän kesän jälkeen. Ja kyllähän se saattaa vähentyä tuon täyden matkan jälkeen jollain tasolla.  Mutta on se jännää miten paljon ensimmäinen tri-kisastartti voi vaikuttaa tuonne korvien väliin. Mikä siihen sitten vaikuttaa eniten? Onko se itse kisa, onko se tapahtuma vai yleisö? Entä muut kilpailijat tai vapaaehtoiset? No ehkä se tässä selviää… Lauantaina 9.6.2018 kävin heittämässä alkulämmöiks Tour de Lappajärven. Reilut 70 km aikaan 2h 26 min, keskinopeus 29.1 ja keskisykkeet tais olla 169. Oli muuten ensimmäinen kisa missä kukaan ei ohittanut mua. Palautuminen tuosta sujui oikein hyvin ja mieli oli virkeä. Huomasin olevani jopa hieman malttamaton. Seuraavana päivänä olisi kuitenkin eka startti triathlonissa tälle kesää. Sunnuntaiaamuna 10.6.2018 kello herätti kasin jälkeen. Vähä