Tekstit

Finntriathlon Joroinen, tuo suomen Hawaiji. Elämäni toinen puolimaraton

Turhaan ei puhuta Joroisten hengestä eikä mainosteta Joroista Suomen Hawaijina. Aivan huikea tunnelma läpi kisojen. Jo torstaina, kun tultiin paikalle ja kävin ilmottautumassa niin aisti sen kaiken. Koko paikka hengitti ja eli triathlonille. Aivan huikeaa.

Valmistautuminen itse kisaan sujui hyvin. Hotelli oli erinomainen valinta. Oli huikea aamupala jota ei tarvinnut valmistaa vaan pääs valmiiseen pöytään. Pyörän sai tuoda huoneeseen. Eli sai nukkua pyörän vieressä. Ekana iltana pesin sen pesuhuoneessa... =) Perjantaina alkoi hotelli täyttyä muista puolihulluista ( 1/2-matkan triathlonisteista).. =) Mutta kait tähän pitäis jotain kirjoittaa tuosta kisasta...
Aamulla herättiin seiskalta ja mentiin aamupalalle. Aivan täynnä noita edellä mainittuja puolihulluja. Tuhti ja maittava aamiainen ja pyörien huoneeseen. Jostain kumman syystä ei edes hirveästi jännittänyt. Oli enemmän sellainen odottava fiilis. Pitäis päästä jo itse asiaan ja baanalle. Huoneessa vielä viimeiset valmistelut, numer…

Kesän avauskisat, Alajärvi maraton 17.6.2017 sekä Rokulitriathlon 1/8-matka 1.7.2017

Kuva
Kesän avauskisa, Alajärvi maraton 17.6.2017. Matkana ei tokikaan maraton eikä etes puolikas. Vaan varttimara, eli 10,5 km. Keli oli huikea, lämmintä tais olla 27 astetta ja tuulta ei käytännössä lainkaan. Menossa mukana Ogolomasta muitakin, Anniina ja Virpi samalla matkalla ja Kimmo vetäs puolikkaan podiumin arvoisesti. Huikea suoritus ja sai oman sarjankin kisan jälkeen... =)
Omalta osalta kisa oli hieman kaksijakoinen. Oli tarkoitus aloittaa rennosti ja kiristää loppua kohden. No mites se onnistuu jos alusta asti sykkeet hakkaa ihan tapissa... Eli matka muuttui rennosta, nousevatempoisesta juoksusta, selviytymistaisteluun. Loppuaika painui hieman päälle tunnin, keskisyke oli 181... keskivauhti kuitenkin vain 6,03 min/km. Hieman aiheutti lisää harmaita hiuksia tuota Joroista silmälläpitäen. Loppukirin sain kuitenkin tässäkin aikaan. Se on kuitenkin se mistä ihmiset muistaa. Eli järkyttävän kova kiri stadionilla. Ei kukaan niitä aikoja muista enää ja sijoituksia. Mutta, kun puhutaan e…

Uuden alku on vanhan loppu.. vai onko...

Uuden alku on vanhan loppu. Ei välttämättä. Ei ainakaan omalla kohdalla. Huomenna olis tämän kauden eka kisa, Alajärvi maraton. Matkana vain varttimara, eli reilut 10 km. Puolikas houkutteli, mutta tämän kesän päätavoite on kuitenkin vain kuukauden päässä... Joroinen ja puolikas siis vain kuukauden päästä.  Ja miten tämä sitten liittyy tuohon ekaan lauseeseen??? Tässä koko kevät on painittu inspiraation puutteen kanssa, mutta kuitenkin aina kun on tullut kateltua viime kesän kisoista kuvia ja videoita. Ennenkaikkea sitä Tahkon maalintuloa, josta löytyy youtubesta myös pätkä. Se edelleen nostaa tunteet pintaan. Eli ei mikään vanha lopu vaikka uusi kausi alkaakin. Oli nuo vanhat sitten hyviä tai huonoja muistoja, hyviä tai huonoja kokemuksia. Molemmista saa voimaa ja keinoja selättää tulevia vastoinkäymisiä.  Treenejä on kuitenkin tullut ihan sopivasti. Nyt on kuitenkin keskitytty ehkä enemmän tuohon pyöräilyyn ja uintiin. Juoksu jotenkin tuntuu vaan niin hankalalta. Edelleenkään tuo oi…

Jos jollain on ylimääräistä myynnissä... siis inspiraatiota... =)

Inspiraatio, tai oikeastaan sen puute. Sekä treenaamisessa, että näköjään tässä kirjoittamisessakin. Jostain pitäis vaan löytää taas se tahto ja halu. Toki treenitunteja tulee viikkoa kohti 5-8 tuntia riippuen viikosta. Mutta se lähtö sinne treenaamaan... No ihminen on perusluonteeltaan laiska ja olishan se helpompi ja mukavampi maata sohvalla ja katella leffoja... =) Syödä karkkia ja suklaata ja muita herkkuja. Mutta kun pitäis uida, pyöräillä ja juostakin. Ja siinä sivussa tehdä töitä ja nauttia vapaa-ajasta perheen kanssa. Ja koska sitä vapaa-aikaa on muutenkin niin paljon, niin aletaan tekemään remonttia. Toki tuota remonttia on jo siirretty niin useasti, että on se jo aikakin tehdä. Ja lupauduin kunnallisvaaliehdokkaaksi ja pääsin vielä läpikin. Eli nyt aletaan sitten varmaan pyörittämään elämää kuten eräs triathlonia harrastava ministerismies. 8 h unta, 8 h työtä ja 8 h vapaa-aikaa. Helppoa vai mitä... =D
No kyllä tuohon urheilupuoleen on kuitenkin jotenkin yritetty panostaa. En…

Maltti on valttia tässäkin lajissa, jopa kisoissa...

Lääkärin määräämä kolmen viikon juoksukielto, sen jälkeen parin viikon flunssa. Ja edelleen tuntui reidessä oudolta, kireältä. Ei siis vieläkään juoksua. Venyttelyä, rullailua, hierontaa. Uintia ja vähän luistelua. Avannossa käyntiä ja henkistä hoitoa. Takaraivossa paukkui silti, että kestääkö jalka? Milloin sitä tohtii kokeilla? Vai tohtiiko sitä kokeilla...?
No, sitä tuli kokeiltua perjantaina 16.12. Illalla ysin jälkeen ajattelin, että nyt on pakko. Ei ollut enää flunssaa ja muutenkin tuntui kaikin puolin ihan hyvältä. Ei sykevyötä eikä muitakaan vempeleitä mukaan. Otsalamppu oli päässä ja heijastinliivi. Kyllä muuten tuntui hyvältä laittaa lenkkarit jalkaan... =) Reilu puolen tunnin, melkoisen vauhdikas, juoksulenkki. Ja vauhdikkaalla tarkoitan oikeasti kovaa vauhtia. Lopussa tuntui, että keuhkot repeää ja sydän hyppää rinnasta läpi. Mutta... missään vaiheessa lenkkiä ei tuntunut kipua reidessä. Eikä lenkin jälkeen, eikä tunnu vieläkään. Venyttelin ja rullailin huolella pari iltaa…

Kohta alkaa juoksuaika... vai alkaako... no joku aika kuitenkin

Syksyhän on parasta aikaa kasvattaa peruskestävyyttä. Pitkiä, matalasykkeisiä lenkkejä maustettuna kovatempoisilla intervalleilla. Päälle lihaskuntoa ja lajitekniikkaa. Hyvät eväät valmistautua tulevaan kesään ja entistä kovempiin tuloksiin kisoissa. Näyttää muille mistä se kana k*see ja kuinka kovaa sitä oikeastaan voikaan mennä. Mutta...
Edellisessä kirjoituksessa tuli ilmi tuo jalan ongelma. No sitä hoidettiin kolme viikkoa. Eli viikon lääkekuuri, hierontaa, venyttelyä. EI JUOKSUA!!!!!! Kävelynkin jätin muutamiin lyhyisiin kävelyihin koiran kanssa ja viikonlopun hirvenmetästykseen. Ainoat lajitreenit tein uimahallissa kerran viikossa. Ja sielläkin uitiin "ilman jalkoja". Saatiin vähän lisää tekniikkaa käsiin ja ehkä voimaakin... =) Ja siihen lisäks luistelua kerran viikossa.
Viime viikon torstaina eli 17.11 loppui tuo lääkärin määräämä juoksukielto. Tarkoitus oli testata jalkaa heti. No kroppa päätti toisin. Pukkasi ennen keskiviikkoa päälle mukavan flunssan, mutta onneks…

Vastus lateralis... johan tuo nimi viittaa siihen, että nyt vastustaa

Tuossa edellisessä kirjoituksessa oli maininta ettei syytä huoleen tuon jalan takia... nooh. Sain sitten viimeinkin tilattua ajan tohtorille ja oli aika tylyä kuultavaa... Vastus lateraliksessa, eli reiden ulommaisessa lihaksessa on ongelmia. Kolmen viikon ehdoton juoksukielto ja viikon lääkekuuri päälle. Tämän jälkeen saa kokeilla juoksua, mutta lopetettava heti jos kipuja ilmenee. Jos näin käy niin lepoa jatkettava ja lääkekuuri uudestaan päälle. Tuona aikana toki itsehoitona kylmää ja venyttelyä sekä hierontaa. Jos näillä ei saada ongelmaa selätettyä niin lajin vaihto tai puukon alle... Ja tuo ongelma on nimenomaan se, että tämä kyseinen lihas on jatkuvassa jännityksessä. Tai näin ainakin sen ite ymmärsin ja siltä se tuntuukin. Kokoajan tuntuu kuin lihas katkeaisi pienestäkin kosketuksesta. Ja tämän on aiheuttanut virheasento pyöräilyssä ja juoksussa. Eli tuo Tahkon kisa oli sittenkin fyysisesti raskaampi kuin arvasinkaan. 90 kilometriä pyöräilyä jalkaterä 45 asteen kulmassa sisään…