Älä jätä yrittämättä pelätessäsi epäonnistumista
Niinpä. Jos pelkäät epäonnistumista, jää moni hyvä ja hieno asia kokematta. Jos ite olisin kolme ja puoli vuotta sitten pelännyt epäonnistumista, en olisi koskaan tullut ajatelleeksi yrittää triathlonia. Ja mitä kaikkea tuo laji onkaan tuonut tullessaan. Kunto on noussut, sekä fyysinen että henkinen. On nähnyt ja kokenut asioita joista ei ennen edes tiennyt mitään. On saanut testata omia rajojaan. Sekä fyysisiä, että henkisiä. Ja samalla on varmasti tullut testattua myös perheen rajoja... =) Mutta ennenkaikkea on saanut tutustua aivan huikeisiin ihmisiin, sekä löytänyt jo tutuista ihmisistä uusia asioita joita ei ennen osannut katsoa. En olisi tämän tason uimari ilman Matin opastuksia, en olisi tämän tason pyöräilijä tai juoksija ilman Ogoloman yhteistreenejä. Enkä olisi tämän tason ihminen ilman perheen tukea ja ymmärrystä intohimostani tätä lajia kohtaan. Enkä olisi kokenut näitä huikeita kokemuksia tässä lajissa, jos olisin jättänyt yrittämättä epäonnistumisen pelossa. Ja sama asi