Maltti on valttia tässäkin lajissa, jopa kisoissa...

Lääkärin määräämä kolmen viikon juoksukielto, sen jälkeen parin viikon flunssa. Ja edelleen tuntui reidessä oudolta, kireältä. Ei siis vieläkään juoksua. Venyttelyä, rullailua, hierontaa. Uintia ja vähän luistelua. Avannossa käyntiä ja henkistä hoitoa. Takaraivossa paukkui silti, että kestääkö jalka? Milloin sitä tohtii kokeilla? Vai tohtiiko sitä kokeilla...?
No, sitä tuli kokeiltua perjantaina 16.12. Illalla ysin jälkeen ajattelin, että nyt on pakko. Ei ollut enää flunssaa ja muutenkin tuntui kaikin puolin ihan hyvältä. Ei sykevyötä eikä muitakaan vempeleitä mukaan. Otsalamppu oli päässä ja heijastinliivi. Kyllä muuten tuntui hyvältä laittaa lenkkarit jalkaan... =) Reilu puolen tunnin, melkoisen vauhdikas, juoksulenkki. Ja vauhdikkaalla tarkoitan oikeasti kovaa vauhtia. Lopussa tuntui, että keuhkot repeää ja sydän hyppää rinnasta läpi. Mutta... missään vaiheessa lenkkiä ei tuntunut kipua reidessä. Eikä lenkin jälkeen, eikä tunnu vieläkään. Venyttelin ja rullailin huolella pari iltaa. Lauantaina pyöräilin hallissa vajaan tunnin "lenkin". Ei kipuja reidessä. Eilen uintitreeneissä sai ja tohti oikeasti käyttää jalkoja myös. Ei edelleenkään kipua reidessä.
Näyttää siis siltä, että ei tarvita puukkoa eikä sitä toista vaihtoehtoa, eli lajinvaihtoa... Joudutte siis edelleen lukemaan näitä tarinoita... pahoittelut siitä... =)
Nyt sitten aloitetaan tosissaan treenit ensi kesää varten. Ollaanhan tässä reilu kuukaus jäljessä, mutta tuskin vaikuttaa kuntoon millään lailla... =) Toki pitää malttaa aloittaa tarpeeks rauhallisesti ja oikeaoppisesti.
No miten sitten treenaus aloitetaan, tai miten edes treenataan, oikeaoppisesti? No enpä tuota tiedä, mutta mennään sen mukaan miltä tuntuu. Eli edelleenkään en oo tehnyt minkäänlaista harjoitusohjelmaa. Ei ole mitään netistä haettua valmista ohjelmaa. Tulevan päivän treeni tulee valittua sen mukaan miltä itestä tuntuu. Tosin uinti on maanantaisin, mutta muuten mennään ihan fiiliksen mukaan. Ei tartte stressata koko ajan, että nyt pitäis lähteä lenkille tai pyöräilemään. Tai nyt pitäis tehä lihaskuntotreeni. Tämä menetelmä toimii ainakin itellä. Stressitasot laskee treenauksen osalta lähes minimiin. Ja se on paljon tärkeämpää kisoja ajatellen. Henkinen puoli on oltava, niinkuin on tullut jo aiemmista jutuista ilmi, täydessä iskussa kun vedessä odotellaan lähtökäskyä.

Ja mitä kaikkea tästäkin voi taas oppia? Liian usein kysytään, että miksi? Joka asiaan halutaan jokin selitys tai syy tai muu vastaava. Asioita tapahtuu, välillä hyviä ja välillä vähemmän hyviä. Mun oma mielipide on, että koskaan ei tapahdu sellaisia asioita joiden kanssa ei vois elää ja joista ei vois selvitä. Vähän niinkuin tämä mun jalkaongelma. Oli pelko, että se saattaa lopettaa koko triathlonin harrastamisen. Mutta, kun siihen ongelmaan pureutui, haki ratkaisuja ja hoiti sitä ongelmaa. Niin huomasi, että ei se enää ollutkaan niin iso asia. Huomasi, että ongelma alkaa jäämään taakse ja sen saa hoidettua kuntoon. Eli asiat pitää hoitaa kuntoon ajoissa. Ja jos yksin ei saa niitä kuntoon niin sitten voi kysyä apua. En mä olis koskaan varmaan saanut aikaiseks mennä tohtorille, jos Anna ei olis patistanu. Olisin vain hammasta purren jatkanut treenausta ja pahimmassa tapauksessa rikkonut jalan. Vähän, kun löysää sitä vannetta pään ympärillä niin kummasti alkaa asiat näyttämään valoisammilta ja olo helpottuu. Eikä pelkästään treenauksen suhteen. Maailmassa on paljon muutakin. Elämä stressivapaassa ympäristössä on huomattavasti helpompaa. Se on aivan sama onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Jos sitä pidetään liian kauan kädessä alkaa se painamaan joka tapauksessa. =)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Roadtrip to Norway 16.-21.7.2017

NutsKK 166 km, toinen yritys

Ironman Lahti 70.3