Uuden alku on vanhan loppu.. vai onko...

Uuden alku on vanhan loppu. Ei välttämättä. Ei ainakaan omalla kohdalla. Huomenna olis tämän kauden eka kisa, Alajärvi maraton. Matkana vain varttimara, eli reilut 10 km. Puolikas houkutteli, mutta tämän kesän päätavoite on kuitenkin vain kuukauden päässä... Joroinen ja puolikas siis vain kuukauden päästä. 
Ja miten tämä sitten liittyy tuohon ekaan lauseeseen??? Tässä koko kevät on painittu inspiraation puutteen kanssa, mutta kuitenkin aina kun on tullut kateltua viime kesän kisoista kuvia ja videoita. Ennenkaikkea sitä Tahkon maalintuloa, josta löytyy youtubesta myös pätkä. Se edelleen nostaa tunteet pintaan. Eli ei mikään vanha lopu vaikka uusi kausi alkaakin. Oli nuo vanhat sitten hyviä tai huonoja muistoja, hyviä tai huonoja kokemuksia. Molemmista saa voimaa ja keinoja selättää tulevia vastoinkäymisiä. 
Treenejä on kuitenkin tullut ihan sopivasti. Nyt on kuitenkin keskitytty ehkä enemmän tuohon pyöräilyyn ja uintiin. Juoksu jotenkin tuntuu vaan niin hankalalta. Edelleenkään tuo oikean jalan reisi ei ole täysin kunnossa. Mutta ei kait tässä vaiheessa ja iässä enää oikein mikään paikka ole täysin kunnossa... =) No huomenna sen näkee miten jalka kestää.
Onneksi tuo inspiraatio alkaa kuitenkin pikkuhiljaa löytymään. Loppujen lopuks on mukavaa lähteä heittämään pyörälenkki ja siihen päälle vähän juoksua. Yllättäen odottaa innolla sitä ensimmäistä avovesiuintia. Ehkä jo tänä viikonloppuna voi kokeilla. Kotoakin saa kannustusta, mikä on kuitenkin se suurin inspiraation ja voiman lähde. On tunne, että välitetään  eikä tarvi tehdä näitä hommia yksin. Vaikka yksin siellä kuitenkin on märkäpuvussa, pyörän selässä ja lenkkareissa. Yksin, mutta porukassa. Treenitkin pääasiassa tulee suoritettua yksin. Se tuo kuitenkin omalla tavallaan sitä henkistä voimaa ja tietynlaista rohkeuttaa ja luottoa siihen, että kyllä tästä selvitään. Ja siihen päälle omien kannustus. 
Ja onhan tässä jo hieman viritelty valmennushommiakin. Kavereiden tytär ilmoitti halusta maratonille 2018 ja lupauduin auttamaan siinä projektissa. On haettu uudet lenkkarit ja tehty treeniohjelma. Ja heikkona hetkenä lupauduin tuonne maratonille mukaan juoksemaan. Eli se on jo ens kesänä... Siitä kesästä näyttää muutenkin tulevan melkoisen urheilullinen... 
Kesä 2018, kesä kun täytän 40-v, oli tarkoitus suorittaa se eka täyden matkan kisa. No se kyllä on siellä ohjelmassa, Finntriathlon kerää koko sarjassa. Eli Vanajanlinnan sprinttimatka, Vierumäen perusmatka, Joroisilla puolikas ja Tahkolla se täysmatka. Ja Alajärvellä pikamatka, jos ei satu samaan aikaan kuin Vierumäki. Ja loppuun Vaasan pikamatka. Nyt tähän tulee siis tuo maraton syyskuussa ja ihan ulkomailla... =) Ja uutta Suomessa ensi kesälle on kansainvälinen Ironman kisa. Eli Ironman järjestön triathlon kisa, Lahdessa ja kyseessä puolikas. Ajallisesti pari viikkoa ennen Joiroisten puolikasta. Eli reilun kuukauden sisään tulee kaks puolen matkan kisaa (Lahti ja Joroinen) ja yks täyden matkan kisa Tahkolla... No onneks sinne on yli vuos aikaa... =)
Ja onneks tuo silmäleikkaus onnistui täydellisesti. Eli nyt alkaa olemaan kaapit täynnä aurinkolaseja... Mutta kyllä helpotti kummasti harjoittelua ja ennenkaikkea ihan jokapäiväistä elämää. Mutta silti vielä joskus aamuisin tulee etittyä laseja, samoin suihkusta tullesta. Kunnes muistaa tilanteen ja sekös hymyilyttää... =) Muuten sitten tuo ensi kesän "kuorma" ei niin paljoa hymyilytä... Toisaalta sitä kuitenkin odottaa melkoisen kovasti. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Roadtrip to Norway 16.-21.7.2017

NutsKK 166 km, toinen yritys

Ironman Lahti 70.3