Kohta alkaa juoksuaika... vai alkaako... no joku aika kuitenkin
Syksyhän on parasta aikaa kasvattaa peruskestävyyttä. Pitkiä, matalasykkeisiä lenkkejä maustettuna kovatempoisilla intervalleilla. Päälle lihaskuntoa ja lajitekniikkaa. Hyvät eväät valmistautua tulevaan kesään ja entistä kovempiin tuloksiin kisoissa. Näyttää muille mistä se kana k*see ja kuinka kovaa sitä oikeastaan voikaan mennä. Mutta...
Edellisessä kirjoituksessa tuli ilmi tuo jalan ongelma. No sitä hoidettiin kolme viikkoa. Eli viikon lääkekuuri, hierontaa, venyttelyä. EI JUOKSUA!!!!!! Kävelynkin jätin muutamiin lyhyisiin kävelyihin koiran kanssa ja viikonlopun hirvenmetästykseen. Ainoat lajitreenit tein uimahallissa kerran viikossa. Ja sielläkin uitiin "ilman jalkoja". Saatiin vähän lisää tekniikkaa käsiin ja ehkä voimaakin... =) Ja siihen lisäks luistelua kerran viikossa.
Viime viikon torstaina eli 17.11 loppui tuo lääkärin määräämä juoksukielto. Tarkoitus oli testata jalkaa heti. No kroppa päätti toisin. Pukkasi ennen keskiviikkoa päälle mukavan flunssan, mutta onneks ilman kuumetta. Torstaina kuitenkin jäällä pääs vähän testaamaan jalkaa ja lauantaina vielä lisää jalan testiä jäällä. Ei tuntunut pahalta, joten toiveet ei ole kaikki vielä menetetty... =) Pyörälläkin on tullut muutama kammen pyöräytys vedettyä. Sen verran vain, että testattiin polkimien ja kenkien säätöjä. Noohh.. aloitetaan sitten kunnon treenit, kun saadaan äijä terveiden kirjoihin... siis fyysisesti. Henkisesti terveeksi ei taida saada tekemälläkään... =)
Jotain hyvää tässä syksyssä on kuitenkin ollut. Siis paljonkin hyvää kaikin puolin elämässä, mitä nyt tämä treenaus ollut vähän niin ja näin. Ja siihen liittyen hyvää on ollut juuri tuo ohjattu uintitreeni. Matti opettajana ja porukkaakin on ollut. Eli Ogoloma Triathlon, meidän oma "triathlonseura". Toisaalta tuntuu oudolta treenata porukassa. Oon aina ollut ujo kuin rautakanki ja sosiaalinen kuin banaanikärpänen. Ja nyt pitäis treenata porukassa. WHAAATTT?!?!?!?!?!? Yks trileirikin oli Kuortaneella viime viikonloppuna, mutta enpäs osallistunut, kun oli vähän pelko tuosta jalasta ja köhä päällä pahasti. Seuraava leiri olis jo tammikuussa ja ennen sitä jo maratonspinningiä jne... Porukassa treenamista helpottaa tosi paljon se, että tuo meidän porukka on aivan huippua. Jaetaan ilot ja surut, tuetaan toisia ja kannustetaan. Annetaan neuvoja ja muuta kivaa. Lempinimiäkin on jo jaettu. =) On WhatsApp ryhmä ja Facebook sivu. Ja tuossa ryhmässä jaetaan tosi hyvää infoa treenausta varten. Muutama viesti päivässä ja pelkkää asiaa... =) Mutta se siitä tekeekin niin hienoa.
Mutta sitten tämän syksyn ja talven kuvioita... Mitä pitäis tehdä toisin, että ens kesänä Joroisilla vedetään sellanen aika puolikkaalla, että oksat pois? No enpäs tiedä. Pitäiskö treenata...?!?!? =) Oikeastaan kaikki on valmiina, paitsi äijä ite. Sekä fyysisesti, että henkisesti ollaan vähän vaiheessa. Ja molempiin vaikuttaa tuo kropan tilanne. Takaraivossa paukkuu kokoajan kysymys kestääkö jalka... Jos sillä ei pysty enää juoksemaan niin sitten taitaa käydä hassusti... =( Tai no juoksemaan pystyy, mutta kipeää se tekee. Mutta on sitä nyt hoidettu ja hoivattu. Vielä pitäis virittää pää ymmärtämään, että pitää aloittaa tarpeeks rauhallisesti. Tekis mieli mennä jo ja kovaa, mutta pakko olis malttaa.
Maanantaina olis tarkoitus aloittaa treenit ens kesää varten. Pientä muutosta on kuitenkin tulossa. Ajatus on vetää pitkää pk-treeniä sekä lyhyttä vk-treeniä. Ja mäkijuoksua sekä mäkiajoa pyörällä. Tahkolla huomas sen, että varsinkin juoksussa pitää saada noita kovatehoisia mäkijuoksuja alle. Pyörällä niitä tuli viime kesänä melko paljon tehtyä, niin ei ne mäet tuntunu kisassa enää niin pahoilta. Uinnissa ei tartte kuin kuunnella opettajaa ja tehdä sen mukaan =) Kokeillaan siis virittää kroppa sellaiseen kuntoon että oksat pois. Ja sitten vielä, kun sen pystyis toteuttamaan... ;) Onneks on tuo seurajuttu ja sen myötä tulee leirejä, yhteistreenejä jne. Tasotestitkin olis hyvä tehdä jossain vaiheessa. Edelliset tehtiin Vuokatissa juuri ennen määrätietoisen harjoittelun aloitusta. Niin ja tietenkin kehonhuolto. Siihen olis tarkoitus panostaa entistä enemmän. Tähän apuja tuo isänpäivälahja. Nyt aletaan rullaamaan kehoa oikein kunnolla. Kiitos siitä Annalle ja Aleksille =). Tuo kehonhuolto ja lihastasapaino on kuitenkin tämän ikäisellä K.K.O:lla (Kuivan Kesän Oravalla) oltava kunnossa. Niin vältytään vammoilta ja palautuminen on nopeampaa. Niin ja voidaan vetää kovaakin kovempia treenejä.
Kaikki tämä jää nähtäväksi, mutta sehän tästä tekeekin niin jännää. Koskaan ei tiedä miten käy ja pääseekö siihen kuntoon kuin olis tarkoitus.
Edellisessä kirjoituksessa tuli ilmi tuo jalan ongelma. No sitä hoidettiin kolme viikkoa. Eli viikon lääkekuuri, hierontaa, venyttelyä. EI JUOKSUA!!!!!! Kävelynkin jätin muutamiin lyhyisiin kävelyihin koiran kanssa ja viikonlopun hirvenmetästykseen. Ainoat lajitreenit tein uimahallissa kerran viikossa. Ja sielläkin uitiin "ilman jalkoja". Saatiin vähän lisää tekniikkaa käsiin ja ehkä voimaakin... =) Ja siihen lisäks luistelua kerran viikossa.
Viime viikon torstaina eli 17.11 loppui tuo lääkärin määräämä juoksukielto. Tarkoitus oli testata jalkaa heti. No kroppa päätti toisin. Pukkasi ennen keskiviikkoa päälle mukavan flunssan, mutta onneks ilman kuumetta. Torstaina kuitenkin jäällä pääs vähän testaamaan jalkaa ja lauantaina vielä lisää jalan testiä jäällä. Ei tuntunut pahalta, joten toiveet ei ole kaikki vielä menetetty... =) Pyörälläkin on tullut muutama kammen pyöräytys vedettyä. Sen verran vain, että testattiin polkimien ja kenkien säätöjä. Noohh.. aloitetaan sitten kunnon treenit, kun saadaan äijä terveiden kirjoihin... siis fyysisesti. Henkisesti terveeksi ei taida saada tekemälläkään... =)
Jotain hyvää tässä syksyssä on kuitenkin ollut. Siis paljonkin hyvää kaikin puolin elämässä, mitä nyt tämä treenaus ollut vähän niin ja näin. Ja siihen liittyen hyvää on ollut juuri tuo ohjattu uintitreeni. Matti opettajana ja porukkaakin on ollut. Eli Ogoloma Triathlon, meidän oma "triathlonseura". Toisaalta tuntuu oudolta treenata porukassa. Oon aina ollut ujo kuin rautakanki ja sosiaalinen kuin banaanikärpänen. Ja nyt pitäis treenata porukassa. WHAAATTT?!?!?!?!?!? Yks trileirikin oli Kuortaneella viime viikonloppuna, mutta enpäs osallistunut, kun oli vähän pelko tuosta jalasta ja köhä päällä pahasti. Seuraava leiri olis jo tammikuussa ja ennen sitä jo maratonspinningiä jne... Porukassa treenamista helpottaa tosi paljon se, että tuo meidän porukka on aivan huippua. Jaetaan ilot ja surut, tuetaan toisia ja kannustetaan. Annetaan neuvoja ja muuta kivaa. Lempinimiäkin on jo jaettu. =) On WhatsApp ryhmä ja Facebook sivu. Ja tuossa ryhmässä jaetaan tosi hyvää infoa treenausta varten. Muutama viesti päivässä ja pelkkää asiaa... =) Mutta se siitä tekeekin niin hienoa.
Mutta sitten tämän syksyn ja talven kuvioita... Mitä pitäis tehdä toisin, että ens kesänä Joroisilla vedetään sellanen aika puolikkaalla, että oksat pois? No enpäs tiedä. Pitäiskö treenata...?!?!? =) Oikeastaan kaikki on valmiina, paitsi äijä ite. Sekä fyysisesti, että henkisesti ollaan vähän vaiheessa. Ja molempiin vaikuttaa tuo kropan tilanne. Takaraivossa paukkuu kokoajan kysymys kestääkö jalka... Jos sillä ei pysty enää juoksemaan niin sitten taitaa käydä hassusti... =( Tai no juoksemaan pystyy, mutta kipeää se tekee. Mutta on sitä nyt hoidettu ja hoivattu. Vielä pitäis virittää pää ymmärtämään, että pitää aloittaa tarpeeks rauhallisesti. Tekis mieli mennä jo ja kovaa, mutta pakko olis malttaa.
Maanantaina olis tarkoitus aloittaa treenit ens kesää varten. Pientä muutosta on kuitenkin tulossa. Ajatus on vetää pitkää pk-treeniä sekä lyhyttä vk-treeniä. Ja mäkijuoksua sekä mäkiajoa pyörällä. Tahkolla huomas sen, että varsinkin juoksussa pitää saada noita kovatehoisia mäkijuoksuja alle. Pyörällä niitä tuli viime kesänä melko paljon tehtyä, niin ei ne mäet tuntunu kisassa enää niin pahoilta. Uinnissa ei tartte kuin kuunnella opettajaa ja tehdä sen mukaan =) Kokeillaan siis virittää kroppa sellaiseen kuntoon että oksat pois. Ja sitten vielä, kun sen pystyis toteuttamaan... ;) Onneks on tuo seurajuttu ja sen myötä tulee leirejä, yhteistreenejä jne. Tasotestitkin olis hyvä tehdä jossain vaiheessa. Edelliset tehtiin Vuokatissa juuri ennen määrätietoisen harjoittelun aloitusta. Niin ja tietenkin kehonhuolto. Siihen olis tarkoitus panostaa entistä enemmän. Tähän apuja tuo isänpäivälahja. Nyt aletaan rullaamaan kehoa oikein kunnolla. Kiitos siitä Annalle ja Aleksille =). Tuo kehonhuolto ja lihastasapaino on kuitenkin tämän ikäisellä K.K.O:lla (Kuivan Kesän Oravalla) oltava kunnossa. Niin vältytään vammoilta ja palautuminen on nopeampaa. Niin ja voidaan vetää kovaakin kovempia treenejä.
Kaikki tämä jää nähtäväksi, mutta sehän tästä tekeekin niin jännää. Koskaan ei tiedä miten käy ja pääseekö siihen kuntoon kuin olis tarkoitus.
Kommentit
Lähetä kommentti