Sun City Triathlon 400/20/5

19.8.2017
Noniin... tuo suomenkielen yleisin sana. Alunperin oli tarkoitus lähteä Vaasaan vasta sunnuntaiaamuna, mutta onneks ei niin tehty. Lähdettiin siis Annan ja Aleksin kanssa lauantaina kahdentoista jälkeen auto pakattuna kohti Suomen aurinkoisinta kaupunkia, Vaasaa. Kahtena edellisenä vuotena on majoituttu Tarun ja Samin luona. Tällä kertaa ajateltiin mennä suuren maailman tyyliin hotelliin, Tropiclandiaan. Tai siis Cumulus Resort Tropiclandia. Tarkoituksena viettää pieni kylpyläloma siinä sivussa. Vaasaan saavutiin ja ensin vähän shoppailua. XXLstä haettiin Aleksille Jopoon uudet nupit sarviin ja vähän muuta kivaa. Sitten Prismaan hakemaan Niilolle synttärilahja ja mäkkäriin ensimmäiselle tankkaukselle. Kiire oli kova hotellille. Olihan kylpylä viimeistä päivää auki ennen huoltoa. Siispä kaasu pohjassa hotellille, kirjautuminen ja kamat huoneeseen. Ja pyörä myös... =) Äkkiä pyyhkeet ja uikkarit mukaan ja altaisiin. Täytyy myöntää, että oli melko outo tunne uida kylpylässä ja nähdä hyvin ilman laseja. Aleksikin nautti, kun sai mun vanhat uimalasit vahvuuksilla. Pari tuntia nautittiin kylpylän lämmöstä ja liukumäestä sekä aalloista. Ja nuo aalloista nauttiminen tulisi todella tarpeen sunnuntain kisaan... Nälkä huuteli jo kovasti mahassa ja saunan kautta nauttimaan buffettia. Ogolomasta oli Virpi tullut myös hotellille, mutta oli sen verran hyvät eväät ostanu ettei tullut buffettiin. Ruoan jälkeen vielä viimeiset huollot, pyörän pesua ja vähän venyttelyä ja kisakamat valmiiks aamua varten.

20.8.2017
Sovittiin Virpin kanssa treffit aamiaiselle klo 7.30. Maha täyteen aina niin hyvää hotelliaamiaista, ilmottautumaan ja sitten rannan kautta huoneisiin. Melkoiset aallot oli jo aamusta... No... samaa vettä se on kuin tyynellä. Tuohon ilmoittautumiseen liittyy eräs hauska episodi, mutta tulkoon se ilmi vain sitä kysyville... =)
Ysiltä oli info ja sitä ennen vietiin pyörä ja vaihtokamat valmiiks vaihtoalueelle. Infon aikaan Hennakin saapui paikalle ja olipahan taas melkoinen suoritus kisassa. On se vaan kova. Infon jälkeen huoneisiin, viimeiset valmistelut ja märkkäri niskaan ja valmistautumaan. Tähän kisaan siis en taaskaan keskittynyt samoin kuin viime kesän kisoihin. Ja koko ajan oli tosi levollinen olo. Edes rantaan mennessä 10 m/s puhaltava tuuli ei häirinnyt. Sanoinkin, että ehkä aikaisempien kisojen syvälle mennyt keskittyminen ja valmistautuminen on saanut aikaan tällaisen tilanteen. Eli on osattu mennä syvälle, hakea sitä fiilista ja latausta jostain missä ei ole ennen käynyt. Ja nyt, kerta kerran jälkeen se onnistuu helpommin...

Uinti 400 m
Täytyy kyllä myöntää, että hieman jännitti sen jälkeen, kun oltiin muutama lämmittelyveto suoritettu meressä. Aallot enimmillään yli metrisiä...
10.00 oli minuutin hiljainen hetki ja lähtö 10.02. Torven soitossa ammattilaiset juoksi veteen kuin tyhjää. Me valittiin hieman rauhallisempi lähestyminen tähän kovimpaan uintikeliin koskaan. Alussa mentiin vaparia, mutta se vaihtui melko pian jonkinlaiseksi, eri uintityylien sekoitukseksi. Väkeä keskeytti jo ennen kääntöpaikkaa useita. Osa kääntyi uiden takaisin rantaan ja osa poimittiin kanoottien kyytiin.
 Virpin kanssa uitiin samaan tahtiin koko matka. Kääntöpaikalta vaihdettiin vapariin ja se onnistuikin melkoisen hyvin pieneen myötäaallokkoon. Uintiaika 00:12:12 ja matka 400 m. Keskisyke 120, eli aika hiljokseen mentiin ja ei ne aallotkaan kovin paljon näyttäneet sykettä nostavan.







T1
Vaihdot oli tarkoitus ottaa sitten todella vauhdilla. Ilmeisesti ne meinaa mulla kestää turhan pitkään... =) Ekan vaihdon otin niin nopeaa, että huomasin vasta pyöräilykenkää jalkaa laittaessa märkäpuvun olevan vielä päällä... =) märkkäri pois, sukat ja kengät jalkaan, kypärä päähän ja numerovyö ylle. Sitten juoksujalkaa matkaan.

Pyörä 20 km

Pyöräily oli tarkoitus vetää täysillä ja korkeilla kadensseilla. Juostaan sitten sen jälkeen se mitä juostaan. Alkumatka oli melkoista vastatuulta. Puuskissa kuulemma lähes 15 m/s. Tällainen kuivan kesän orava olis tarttenu kiviä joka taskuun ettei tuuli olis vieny. Aeroasento pyörässä on onneks sen verran matala, että helpotti hieman. Kello ei kuitenkaan mitannut vauhtia, joten nopeus oli mysteeri. Onneks sykkeet ja kadenssit näkyi. Virpille tsempit vielä ohitustilantessa ja hanat kaakkoon. Selkiä tuli jonkin verran vastaan ja oli oikein kiva pyöräillä. Reittihän oli tuttu jo kahdelta edellisestä kesältä. Yksi ainoa kova nousu ja se meni heittämällä. Ei tarvinnut edes pudottaa pienimmille vaihteille. Alamäkeen oli sitten hieman himmattava, sen verran hirvitti ajaa täysillä sitä mäkeä. Loppumatka menikin sitten lentäen. Kiva myötätuuli antoi pyörälle hurjan vauhdin. Vaihtoon hyvissä voimin ja hymyillen. Pyörän keskinopeus 29,7 ja huiput 50,4... Keskisyke 169 ja keskikadenssi 90. Lupas hyvää juoksuun.




T2
Vaihdot siis vauhdilla. Pyörä juosten telineeseen ja lenkkarit jalkaan. Pyöräilykengäthän otin jo pois ennen vaihtoon tuloa, kuten muutkin ammattilaiset... =) Vaihto oli niin nopea, että unohdin lippiksenkin.

Juoksu
Juoksuun portaiden kautta ja eteenpäin. Jalat tuntui tuoreilta ja oli helpon oloista juosta. Sillan yli kohti keskustaa katselin merelle yhä yltyvää myrskyä. Perusmatkalaiset vielä joutuu tuonne... Juoksu sujui oikein hyvin, ei kipuja eikä väsymystä. Henna tuli vastaan kun olin pari kilometriä juossut. Siinä vielä tsempit ja onnittelut. Kohta olisi maalissa. Itellä siis vielä kolmisen kilometriä jäljellä. Vitosen lenkin kääntöpaikka meni poluilla ja oli mukavan tyyntä ja viileää. Hieman kääntöpaikan jälkeen tuli Virpi vastaan ja tsempit myös siinä. Mukava tämä juoksu, kun tullaan vastakkain muiden kanssa. Kovasti näytti Virpikin hymyilevän.. =) Pari kilometriä ennen maalia katsoin kokonaisaikaa ja tajusin. Mahdollisuus alittaa 1 h 20 min... sykkeet piiloon ja vauhtia vielä lisää. Sillalla olin vielä varma, että alitan tuon, mutta vastatuuli oli eri mieltä. Puhuri oli sen verran kova ettei vain riittänyt paukut niin pitkään kovaan loppukiriin. Kuitenkin vitosen uus enkka syntyi, 00:27:19, 174 keskisykkeillä ja 05:12 keskivauhdilla.





Kokonaisaika siis 01:22:01.
Maalissa pitää aina muistaa tuulettaa
Erittäin tyytyväinen olen tuohon aikaan tuossa kelissä. Uinnista ja pyörästä olis tyynellä kelillä lähtenyt yhteensä noin 6 minuuttia. No ens kesänä sitten.
Loppusijoitus 9/36, eli jäi niitä kisailijoita taaksekin. Tosin osa keskeytti. Tästä on erittäin hyvä lähteä keskittymään ensi kauteen muutaman juoksukisan kautta.
Virpi pääsi myös maaliin ja samoin Ogoloman pojat, Ismo ja Kimmo, pitemmältä matkalta. Siellä käytiinkin sitten kova jäsentenvälinen taistelu. Erittäin kovat suoritukset kaikilta meidän tiimiläisiltä.
Omalta osaltani äärimmäisen iso kiitos jälleen tuesta ja kannustuksesta Annalle ja Aleksille. Samoin kuvista Annalle. Olette rakkaita. Samoin iso kiitos Ogolomalaisille. Virpille kiitos uinnin aikaisesta tuesta ja tsempeistä kisan aikana. Samoin Anniinalle, Ismolle ja Kimmolle kisan aikana huudetuista tsempeistä. Samoin teille muille Ogoloman porukoille viestien kautta tulleista tsempeistä. Ne tuo niin raakan paljon voimaa kisan aikana.
Omalta osaltani tämä oli viimeinen triathlonkisa tälle kesää. Ensi kesä onkin sitten jälleen astetta kovempi, mutta sithän varten reenataan ihan pirusti.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuusamo, Ruka, nutsRuka 31 km

Finntriathlon Joroinen, tuo suomen Hawaiji. Elämäni toinen puolimaraton

Roadtrip to Norway 16.-21.7.2017