Elämää ekan ultran jälkeen

Onko elämää ensimmäisen ultrajuoksun jälkeen? Kuinka treenit jatkuivat nutsKarhunkierroksen punaisen matkan jälkeen? Kyllähän siinä lepoa oli treenikalenterissa melko paljon. Flunssa iski päälle, kun lähdettiin Rukalta laskemaan alaspäin ja tiistain jouduin olemaan töistäkin pois. Portaiden kävely oli melko haastavaa useamman päivän ajan kisan jälkeen. Välillä sivuttain ja välillä takaperin. Muutaman päivän jälkeen pystyi kävellä normaalisti myös portaat, mutta vauhti oli hidasta. Olisipa hissit tai rullaportaat... =) Kroppa palautui loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Viikko kisan jälkeen tein ekan kevyen sauvakävelylenkin metsässä. Samalla kaavalla jatkui koko seuraava viikko. Muutamia kevyitä ja palauttavia lenkkejä/kävelyjä luonnossa. Ja kyllä mieli lepäsi. Sen oli syytäkin saada lepoa. Kroppa tosiaan palautui melko hyvin parissa viikossa, mutta mieli ei. No kyllä se sieltä mukana tulee, ajattelin. Treenitunteja alettiin siitä pikkuhiljaa nostamaan ylöspäin ja ohjelmaan tuli juoksun lisäksi pyöräily sekä yhdistelmät ja uinti. Erittäin hyvä yhdistelmä oli Kimmon ehdottama 3x10+3. Eli kolme sarjaa joissa pyöräillään 10 km ja juostaan 3 km. Kisavauhtia ja hieman kovempaa.

Seuraava, ja mun tapauksessa kauden avauskisa triathlonin osalta oli Jokamiehen Rokulitriathlon heinäkuun ekana viikonloppuna. Paalijärven Pikatriathlon oli kesäkuun alussa, mutta itse olin tuolloin Vierumäellä triathlonvalmennuskurssin päättävällä viikonlopulla. Toki aikaan ennen Rokulia mahtui muutama kisa. Jo perinteeksi muodostunut Alajärvi Maraton ja siellä jälleen varttimara, eli 10.5 km. Tällä kertaa uusi ennätysaikakaan ei riittänyt tuomaan podiumia. Loppuaika 0:52:52 kuumassa kelissä Rukan painaessa vielä yllättävänkin paljon. Kisan jälkeen ei ollut babyshower kutsuja kuten viime kesänä... =) Juoksu meni kaikin puolin hyvin. Erittäin hyvä kisamainen kova juoksutreeni Joroista varten. Kovasti toi luottoa, että ehkä siihen sub5h30 aikaan voisi olla mahkuja. Tässä kisassa tuli Ogolomalle kuitenkin menestystä. Saila oli toinen ja Sanna kolmas. Voitto meni Hennalle. Kesäkuun viimeisenä lauantaina oli meidän kyläseuran järjestämät kyläjuhlat Lakiksella. Ja samaan aikaan oli Lakis MTB maastopyöräkisa. Tarkoitus ei ollut osallistua.... noohh... hullu on helppo ylipuhua. Hieman ennen kisaa kävin hakemassa pyörän sekä kamat ja viivalle. Matkana pidempi n. 34 km matka, koska sen sai samaan hintaan kuin lyhyemmän. Loppuaika painui kahden tunnin päälle ja kisasta muodostui täysin retkeilykisa. Mukavaa oli, mutta kyllä näkyi vähäinen maastopyöräily. Maalisuoralla lähti vielä ketjutkin pyörästä. Jälleen kuitenkin hyvä pitkä treeni kohti kesän pääkisaa. Tämä kisa huipensi kolmen viikon jakson jossa treenitunteja tuli lähes 10 h/viikko, joka huipentui valmistelevaan viikkoon kohti Jokamiehen Rokulitriathlonia. Se onkin sitten jo oman kirjoituksen arvoinen tarina.

Ja mitä tulee tuohon aloituslauseeseen. Kyllä on elämää ekan ultrajuoksun jälkeenkin. Kuitenkaan sitä ei ehkä vieläkään tiedosta minkälainen matka tuli taivallettua tuona sateisena lauantaipäivänä Oulangan kansallispuistossa ja Rukalla. Muistot kisasta elävät pitkään ja matkan rasituksia tulee kannettua varmasti yhtä pitkään. Silti metriäkään en tuosta matkasta vaihtaisi pois.