Juhoedvard

43 ja risat. Ei voi olla totta... voi v*ttu. Heti kättelyssä tuli jäätyä lähes 7 minuuttia tavoitteesta. Mietin jo, että jätän leikin tähän. Onneks Anna oli kuvaamassa heti rannassa ja sieltä tulleiden tsemppien jälkeen en voinut kuin jatkaa. Mutta kyllä otti aivoon. Vielä Teboilin käännöksessäkin soimasin itteäni huonosta uinnista. Jokamiehen Rokulitriathlon siis jätti melkoisen paljon harmaita pilviä uinnin osalta Joroisten klassikkoon. Saako kahdessa viikossa uinnin takaisin samalle tasolle mitä se oli hallikaudella? Kannattaako yrittää liikaa treeneissä vai luottaa siihen, että kaikki napsahtaa kohdalleen 20.7 Valvatuksen rannalla? Uintia en sitten treenannut lainkaan, vaan keskityin pyörään ja juoksuun. Tiesin osittain miksi uinti sakkaa ja pyrin saamaan sen kuntoon ennen kisaa. Vika kun oli korvien välissä suurimmalta osin. Perjantaina 19.7 vielä hieman etätöitä aamusta ja kympin aikaan Anna lähti viemään mua Anniinan ja Ismon luo. Virpi haettiin matkalta kyytiin myös. Anna t...

- Maalisuora on sitten sun. Sanon Katrille, joka vain nappaa mun kädestä kiinni. Ennen maaliviivaa päästän tytön kuitenkin liitämään maaliin yksin. Jotain taikauskoa kenties mun kohdalla. Koskaan en missään kisassa ole maaliviivaa ylittänyt ennen maaliintuloa. Ainoastaan maaliin tullessani sen teen. Perjantai-iltana ennen kisaa sain kunnian merkata reittiä Kimmon kanssa. Kyltit ja kalkkiviivat paikoilleen lauantaita varten. Täytyy myöntää, että on jotenkin hienoa tehdä jotain tämän huikean tapahtuman eteen. Ja kyllähän Kimmon kanssa aika sujui rattoisasti. Lauantaina heräsin yllättävän pirteänä ja tein perinteiset kisavalmistelut. Kamat olin toki pakannut ja valmistellut jo hyvissä ajoin. Ainoa mikä aiheutti harmia oli Feltin takakiekko josta puhkesi tuubi aikaisemmin viikolla. En saanut siihen ajoissa uutta tuubia tilalle, joten tämä kisa mentäisiin avokiekolla. Omaa suoritusta ei tullut paljoa jännitettyä, enemmän jännitin Katrin tulevaa debyyttikisaa. Olisiko treenit menneet kute...

Onko elämää ensimmäisen ultrajuoksun jälkeen? Kuinka treenit jatkuivat nutsKarhunkierroksen punaisen matkan jälkeen? Kyllähän siinä lepoa oli treenikalenterissa melko paljon. Flunssa iski päälle, kun lähdettiin Rukalta laskemaan alaspäin ja tiistain jouduin olemaan töistäkin pois. Portaiden kävely oli melko haastavaa useamman päivän ajan kisan jälkeen. Välillä sivuttain ja välillä takaperin. Muutaman päivän jälkeen pystyi kävellä normaalisti myös portaat, mutta vauhti oli hidasta. Olisipa hissit tai rullaportaat... =) Kroppa palautui loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Viikko kisan jälkeen tein ekan kevyen sauvakävelylenkin metsässä. Samalla kaavalla jatkui koko seuraava viikko. Muutamia kevyitä ja palauttavia lenkkejä/kävelyjä luonnossa. Ja kyllä mieli lepäsi. Sen oli syytäkin saada lepoa. Kroppa tosiaan palautui melko hyvin parissa viikossa, mutta mieli ei. No kyllä se sieltä mukana tulee, ajattelin. Treenitunteja alettiin siitä pikkuhiljaa nostamaan ylöspäin ja ohjelmaan tuli juok...

Valtavaaran palovartijan mökki alkaa piirtymään taivasta vasten sumun seasta. Huokaisen helpotuksesta kropan vapistessa väsymyksestä ja kylmästä. Kipuun on jo turtunut. Tunnen kuinka kyyneleet alkavat valumaan sateen kastelemia poskia pitkin. Vihdoinkin, Valtavaaran huiputus on ohi. Vielä viimeinen videotervehdys tukijoukoille. Matkaa jäljellä vajaat 4 km, takana yli 50 km. Valtavaara huiputettu, kohta teräsvillan muutos ultravillaksi on valmis. Muutos, joka tietoisesti alkoi vuosi sitten Rukalla, kun seurattiin perusmatkan kärjen maaliintuloa. Matka tähän pisteeseen oli kuitenkin alkanut jo paljon aiemmin. Sitä en vaan vielä silloin tajunnut. Tarkoitus oli Valtavaaran huiputuksen jälkeen päivittää someen sama video, mutta kivusta ja kylmästä väsynyt, vapiseva kroppa sekä kylmästä kankeat sormet eivät vain toimineet enää riittävän tehokkaasti. Torstai 23.5 Työpäivän jälkeen Aleksi kysyi miksei lähdettäisi Rukalle jo tänään. Mummolasta oli kuitenkin vkl varattu Aleksille jo to...

Tammikuun puoliväli. Kattelen Tahkon kisan motivaatiovideoita samalla, kun pyöritän Feltin kampea Pain Cavessa. Yllättäen alkaa rinnassa tuntumaan oudolta. Sydänkohtausko… Ei kuitenkaan, muut oireet eivät täsmää. Sitten tajuan sen. Tunne ja se oikea fiilis siellä vain nostavat kauan piilossa ollutta päätään. Kyyneleet valuvat poskille hien sekaan. Hymykin irtoaa. Puolen vuoden pimeys treenaamisen osalta on väistynyt sivuun. On aika astua kohti kesää 2019. Aika tarkalleen puoli vuotta kesti saada kuuppa kuntoon Tahkon jälkeen. Edellisessä blogissa kerroin aika tarkkaan mitä tuo ensimmäisen täyden matkan suorittaminen sai aikaan, sekä kropassa että päässä. Ja miten palautumista on suoritettu ja hoidettu. Se kesti kuitenkin pidempään kuin tuolloin arvelin. Kuinka se sitten on auttanut ja kehittänyt mentaalipuolta? Toki nyt tietää mitä pitäisi tehdä toisin. Niin valmistautumisessa kuin itse kisassakin, mutta myös kisan jälkeen. Tuo aika kisan jälkeen opetti kuinka haavoittuvainen ihmism...

Pää väsyy vaikka kroppa alkaa olla jo lähes palautunut. Päivät kuluvat hitaasti, moni asia ärsyttää ja ahdistaa. Ei vaan meinaa jaksaa mitään vaikka olis kaikenlaista puuhaa. Aamuisin pitää taistella ylös sängystä, iltapäivät laiskotellaan. Mikään ei oikein kiinnosta. Sitten vasta alkaa pikkuhiljaa tajuta, että välillä täytyy käydä syvällä ja kaatua noustakseen ylös. Tunnelin päästä alkaa pikkuhiljaa näkyä valoa. Elämä alkaa taas voittaa. Monesta paikkaa olen lukenut, että pitkäkestoinen urheilusuoritus saattaa muuttaa ihmisen psyykettä. Tahkolla touhuttiin reilut 14 tuntia. Onko se pitkäkestoinen urheilusuoritus vai ei…? Omasta mielestä siihen vaikuttaa myös valmistautuminen. Monen vuoden työ, henkinen ja fyysinen valmistautuminen ja kaiken pitäisi olla kunnossa juuri tuolloin, 11.8.2018 klo 08.00 Tahkolla. Kaikki olikin valmiina ja lopputuloksena oli täyden matkan triathlonin onnistunut suoritus. Mutta mikä oli sen hinta??? Aikaa tuosta kisasta alkaa olla kolme kuukautta. V...

30.10.2014, Seinäjoki Onpas paljon väkeä, ajattelen samalla kun istun silloisen Seinäjoen Supersportin alakertaan laitetuille istuimille. Isä, Matti ja Antti istuu siinä lähellä myös. Tai no Antti vähän kauempana, koska tuli myöhemmin paikalle. Kohta alkaisi luennot ja illan pääluennoitsija on Darby Thomas. Tuolloin vielä aivan vieras nimi minulle. Alunperin ei ollut edes tarkoitus lähteä triathloniltaan, koska samana iltana oli jääkiekkotreenit. Isä kuitenkin ylipuhui mukaan. 11.8.2018, Tahko Pää on ollut tyhjä jo lähes koko viikon. Tai siis ei tyhjä, vaan latautunut tätä päivää varten. Tätä päivää varten on oikeastaan valmisteltu kroppaa ja päätä tuosta Seinäjoen illasta lähtien. 30.10.2014 alkoi minun elämässäni uusi vaihe. Urheilun osalta siis. En tosin tiennyt, että tämä vaihe tekisi minusta kaikin puolin paremman ihmisen. Ainakin omasta mielestäni. Syön aamupalaa Tahkolla mökissä ja samalla käyn läpi matkaa tähän aamuun. 2015 Rokulitriathlon ja Sun City Triathlon. 2016 Ro...