Juhoedvard

Yhteistyössä: Kuntomo / Treenaamo Lokakuun alussa aloitin puolen vuoden tauon jälkeen uudestaan salitreenit. Mitään sen kummempaa ohjelmaa ei ollut, tarkoituksena oli tehdä liikkeitä jotka tukevat ennenkaikkea uintia, mutta myös pyöräilyä sekä juoksua. Yleensä löysin itseni salilta pari kertaa viikossa ja tuloksia alkoi näkymään varsinkin uimahallissa. Uinti kulki ja kroppa pysyi kasassa. Vauhdit olivat kehittyneet viime talvesta ja innolla odotin jo tulevan kauden kisoja. Pyöräilyssä ja juoksussa huomasin myös, että jalkakyykyt ym. jalkojen liikkeet olivat tuoneet lihaskestävyyttä ja -voimaa lisää. Vaikka pyörä ei tuossa vaiheessa maistunut pätkääkään, oli sekin paremmalla tasolla kuin vuosi takaperin. Juoksu kulki paremmin kuin koskaan. Joko vihdoinkin saisin tuuletella puolikkaalla sub5h30min aikaa...?  Odotukset myös nutsKarhunkierroksen 166 km kisaa kohti kasvoivat entisestään. Ylikuormitustilan koputtelusta huolimatta treenit onnistuivat ja suunta oli oikea. Lähe...

Reilu 30 minuuttia pyörää trainerilla takana. Ei vaan iske eikä maistu. Musiikissa ei ole mitään vikaa, pyörä on huippu, kroppa on lämmin, mutta jotain puuttuu. Tämä sama tunne on iskenyt tulevan kauden pyörätreeneissä siitä asti, kun ne aloitettiin. Siis useamman kuukauden jo. Juoksu kyllä maistuu, samoin uinti ja sali. Triathlonissa kuitenkin tuo pyöräosuus on melkoisen merkittävä. Kokonaiskuormaakin on pyritty vähentämään mahdollisimman paljon. Koutsin hommat Muijakiekossa on vedetty niin minimiin kuin se vain on mahdollista. Onneksi on tuo kaima joka hoitaa ne asiat kuin ammattilainen. Kokonaiskuorma on siitä huolimatta melko tapissa. Ylikuormitustila on lähempänä kuin arvaakaan ja sitä pyritään välttämään kaikin keinoin. Rukalle on kuitenkin vielä lähes 3 kuukautta. Pystynkö välttämään tuon ylikuormitustilan? Miksi se on sellainen peikko urheilussa? Miksi se iskee niin ammattilaisille kuin amatööreillekkin? Miksi se saattaa pahimmillaan lopettaa urheilun? Näitä kysymyksiä on ...

Tälle kaudelle piti hakea syksyllä vielä kirsikaksi kakun päälle Vaarojen Maratonin 65 km suoritus. Kroppa päätti kuitenkin toisin. Käydään tähän käsiksi viimeisten kolmen kisan kautta. Paukaneva Night Trail 10 km 2.8.2019 Paukanevalla oli tarkoitus käydä hieman avaamassa jalkoja seuraavan päivän Alavus Triathloniin. Tavoiteaika oli alittaa 60 min. Kisan starttiaika oli klo 21, paikanpäälle saavuttiin Annan ja Anniinan kanssa kasin aikoihin. Henna oli myös kisassa mukana. Hieman lämmittelyä ja valmistautumaan. Hennan kanssa käytiin vielä ottamassa toiset lämmöt alle ja vauhti olikin melkoisen kovaa. Samalla myös päätettiin, että on syytä lähteä aivan etulinjasta jos haluaa päästä pitkospuille ilman liikoja ohitteluja. Alussa olisi mukavan leveää kaistaa, mutta pitkospuilla ohittaminen tai ohitetuksi tuleminen olisi hankalampaa. Vielä heipat Annalle ja tsempit Anniinalle ja Hennalle. Etulinjaan siis ja paukusta vauhdilla liikkeelle. Henna lähti niin lujaa, että jäin suosiolla vauhdi...

43 ja risat. Ei voi olla totta... voi v*ttu. Heti kättelyssä tuli jäätyä lähes 7 minuuttia tavoitteesta. Mietin jo, että jätän leikin tähän. Onneks Anna oli kuvaamassa heti rannassa ja sieltä tulleiden tsemppien jälkeen en voinut kuin jatkaa. Mutta kyllä otti aivoon. Vielä Teboilin käännöksessäkin soimasin itteäni huonosta uinnista. Jokamiehen Rokulitriathlon siis jätti melkoisen paljon harmaita pilviä uinnin osalta Joroisten klassikkoon. Saako kahdessa viikossa uinnin takaisin samalle tasolle mitä se oli hallikaudella? Kannattaako yrittää liikaa treeneissä vai luottaa siihen, että kaikki napsahtaa kohdalleen 20.7 Valvatuksen rannalla? Uintia en sitten treenannut lainkaan, vaan keskityin pyörään ja juoksuun. Tiesin osittain miksi uinti sakkaa ja pyrin saamaan sen kuntoon ennen kisaa. Vika kun oli korvien välissä suurimmalta osin. Perjantaina 19.7 vielä hieman etätöitä aamusta ja kympin aikaan Anna lähti viemään mua Anniinan ja Ismon luo. Virpi haettiin matkalta kyytiin myös. Anna t...

- Maalisuora on sitten sun. Sanon Katrille, joka vain nappaa mun kädestä kiinni. Ennen maaliviivaa päästän tytön kuitenkin liitämään maaliin yksin. Jotain taikauskoa kenties mun kohdalla. Koskaan en missään kisassa ole maaliviivaa ylittänyt ennen maaliintuloa. Ainoastaan maaliin tullessani sen teen. Perjantai-iltana ennen kisaa sain kunnian merkata reittiä Kimmon kanssa. Kyltit ja kalkkiviivat paikoilleen lauantaita varten. Täytyy myöntää, että on jotenkin hienoa tehdä jotain tämän huikean tapahtuman eteen. Ja kyllähän Kimmon kanssa aika sujui rattoisasti. Lauantaina heräsin yllättävän pirteänä ja tein perinteiset kisavalmistelut. Kamat olin toki pakannut ja valmistellut jo hyvissä ajoin. Ainoa mikä aiheutti harmia oli Feltin takakiekko josta puhkesi tuubi aikaisemmin viikolla. En saanut siihen ajoissa uutta tuubia tilalle, joten tämä kisa mentäisiin avokiekolla. Omaa suoritusta ei tullut paljoa jännitettyä, enemmän jännitin Katrin tulevaa debyyttikisaa. Olisiko treenit menneet kute...

Onko elämää ensimmäisen ultrajuoksun jälkeen? Kuinka treenit jatkuivat nutsKarhunkierroksen punaisen matkan jälkeen? Kyllähän siinä lepoa oli treenikalenterissa melko paljon. Flunssa iski päälle, kun lähdettiin Rukalta laskemaan alaspäin ja tiistain jouduin olemaan töistäkin pois. Portaiden kävely oli melko haastavaa useamman päivän ajan kisan jälkeen. Välillä sivuttain ja välillä takaperin. Muutaman päivän jälkeen pystyi kävellä normaalisti myös portaat, mutta vauhti oli hidasta. Olisipa hissit tai rullaportaat... =) Kroppa palautui loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Viikko kisan jälkeen tein ekan kevyen sauvakävelylenkin metsässä. Samalla kaavalla jatkui koko seuraava viikko. Muutamia kevyitä ja palauttavia lenkkejä/kävelyjä luonnossa. Ja kyllä mieli lepäsi. Sen oli syytäkin saada lepoa. Kroppa tosiaan palautui melko hyvin parissa viikossa, mutta mieli ei. No kyllä se sieltä mukana tulee, ajattelin. Treenitunteja alettiin siitä pikkuhiljaa nostamaan ylöspäin ja ohjelmaan tuli juok...