Roadtrip to Norway 16.-21.7.2017

Joroisten kisan jälkeen otettiin sellainen palauttava mp-reissu pohjoiseen. Reilut 2600 km hienoja maisemia ja upeaa seuraa. Alla kuvakaappaus reitistä, sekä hieman tarinaa.

Reitti

16.-17.7.2017 Koti - Hyrynsalmi (Camping Vonkka)
Joroisista kotiuduttiin sunnuntaina noin klo 14.30. MP-reissua varten oli kaikki kamat pakattu jo ennen Joroisten reissua. Eli kotiin tultua purettiin auto ja pakattiin mopo. Syötiin ja pientä lepoa yritettiin ottaa. Viiden aikaan heipat Aleksille, joka lähti maanantaina Seinäjoelle kaupunkilomalle. Kiitos Pippolat, kun otitte jätkän vastaan. Hieman siinä oli haikea olo, kun piti poika jättää "yksin" niin pitkäks aikaa. Mutta on jo sen verran iso ja reipas, että kyllä hyvin pärjäs. Mopo siis startattiin ja ajettiin Kaustiselle jossa Johanna ja Rami jo ootteli BMW käynnissä. Varreen tankki täyteen ja liikkeelle. Tämä eka päivä käytännössä vain ajettiin. Päämäränä tuo Hyrynsalmi ja Camping Vonkka.

Camping Vonkka

 Leirintäalueelta oltiin mökki jo varattu etukäteen, samoin kuin kaikilta muiltakin. Telttoja ei ollut mukana lainkaan. Niin pieni säästö olisi teltan hinnassa tullut, että valittiin mökit. Tällä ekalla etapilla oli kyllä tapahtumiakin. Ensimmäinen porokolari oli tulla jo hyvissä ajoin ennen Kajaania... Tosin kyseessä oli peura vaikka muut väitti kaveria poroks... =) Hieman tuntui kuitenkin tuo edellispäivän urheilusuoritus jäsenissä ajon aikana. Ei nukuttanut, mutta silmät ei oikein tykännyt. Kirvelyä ja kuivuutta... Kajaanissa tankattiin ja silmät oli punaiset kuin särjellä... =) Hyrynsalmelle kuitenkin selvittiin ja mökki löytyi hienolta paikalta. Oli järvenranta ja isot hiekkarannat. Muutenkin oikein mukava paikka. Kello oli jo lähes 22 joten äkkiä kamat mökkiin ja jotain iltapalaa. Silmätkin siinä palautui, kun sain pestyä ne. Uni tuli melkoisen nopeaa ja aamu sitäkin nopeampaa.

17.-18.7.2017 Hyrynsalmi - Inari (Lomakylä Inari)
Aamu valkeni aurinkoisena ja kaikinpuolin keli oli mitä mainioin. Retkimuonat naamaan ja pyörien pakkaus sekä mökin siivous. Käytiin vielä lähtiessä varmuuden vuoks hakemassa paikallisesta apteekista silmätippoja jos kuivuus yllättää matkan aikana. Sitten kohti Kuusamoa missä olisi seuraava pit-stop. ABC Kuusamolle siis tankkaamaan.

Kuusamon ABC ja tankkaus

Tällä kertaa myös ihmisten tankkaus. Vaikka retkimuonaa ja Jetboilit oli joukossa, niin välillä on mukava syödä muutakin kuin retkimuonaa. Nämä pari ekaa päivää oli oikeastaan vain siirtymiä kohti Norjaa. Toki tälle toiselle päivälle mahtui jo upeita maisemia sekä käynti Kaunispään huipulla munkeilla. Oli kyllä melkoisen isot munkit... siis ne mitä syötiin... ;) Kaunispäällä ei ollut puun puuta ja tuuli tuiversi melkoisen kovaa. Tie huipulle kiemurteli tunturia pitkin ja koko ajan oli tunne, että putoaa tieltä alas.
Kaunispäältä jatkettiin kohti pohjoista ja Lomakylä Inaria mikä oli seuraava yöpymispaikka.
Inariin päästiin jo hyvissä ajoin ja mökki oli oikein mainio. Inarijärven koko kyllä herätti kunnioitusta. Ihan kuin olis meren rannalla ollut. Pyörät parkkiin ja kamat mökkiin. Kauppa oli ihan siinä kivenheiton päässä ja lähettiin hakemaan hieman evästä. Saunakin tuli varattua, mikä oli oikein hyvä idea. Matkalla kauppaan tuli sitten tapaaminen porojen kanssa. Onneks oltiin vain kävellen matkalla. Porot tuli käytännössä syliin.

Porotokka keskellä Inarin keskustaa

Eväät siis kaupasta ja pieni välikuolema ja saunomaan. Ensin toki Inarijärven aaltoihin. Oli melkoisen raikasta vettä. Ja saunassa löylyt taas oli sitten melkoisen kuumat. Mutta kyllä teki hyvää saunoa ja välillä hypätä kylmiin aaltoihin. Tunnin saunomisen jälkeen ei paljoa unta tarvinnut odottaa. Ja tuo yöuni tuli kyllä tarpeen. Sen verran pitkä ja kova oli seuraavan päivän ajorupeama. Alun perin mietittiin Annan kanssa, että oltais ajettu suoraan Karigasniemen kauttaa Lakselviin ja seuraavalle leirintäalueelle. Tuo suunnitelma kuitenkin unohdettiin, koska matka Kaamasesta Karigasniemelle oli tietyön alla.

18.-19.7.2017 Inari - Lakselv (Stabbursdalen Resort)
Aamulla puurot naamariin ja mopojen pakkaus käyntiin.

Pyörien pakkausta

Tämä mökkien varaaminen etukäteen osoittautui jo Inarissa hyväksi ratkaisuksi. Leirintäalue oli aivan täynnä. Joukossa myös yksi motoristi joka oli lähtenyt matkaan kaukaa keskieuroopasta. Mopojen nokka siis kohti Näätämön raja-asemaa ja Norjaa. Näätämössä tankattiin vielä ja ihmeteltiin jälleen näitä poroja jotka huoltoaseman pihalla hengailivat. Ja nimenomaan hengailivat. Sen verran rentoa oli touhu. Meillä kuitenkin matka jatkui rajan yli Norjaan. Ja heti rajan toisella puolella muuttui maisemat. Tunturit oli isompia ja puusto pienempää. Tarkoitus oli käydä Pykeijassa syömässä valasta ja etanoita. Tai siis minähän en etanoita syö... Kuitenkin päätettiin ajaa suoraan Lakselviin, koska keli alkoi näyttää melko sateiselta. Tana Bruhun asti ajeltiin vuonon rantoja pitkin. Henkeäsalpaavia maisemia, mutta eivät mitään verrattuna siihen mitä Tana Brusta eteenpäin oli tulossa. Langfjorddalen ylitys kohti Ifjordia meni tunturien yli ja tieltä putoamisen tuntemus oli miljoona kertaa kovempi kuin Kaunispäällä... Tuuli oli kova ja täytyy myöntää, että kärsin melkoisen pahasta avaran paikan kammosta. Onneks Anna oli kyytissä. Sanoinkin, että yksin jos olisin niin pyörä olis jääny sinne ja kävellen kotiin... =) Sumua oli, tai sitten pilveä, niin ettei eteen nähnyt. N. 30 m näkyvyys ja mutkat ja korkealla menevä tie vain pahensi tuota putoamisen pelkoa. Sumusta vastaantulevat autot hieman hankaloittivat tilannetta myös. Toki maisemat oli upeat, kuten tämä ruokailupaikka osoittaa.

Ulkona syömässä

Ifjordin jälkeen alkoi taas vuonomaisemat ja ajokin helpottui hieman. Kokoajan kuitenkin takaraivossa hakkas se eilinen ajatus ajaa suoraan Karigasniemen kautta Lakselviin... Nooh, turha menneitä on murehtia. Tässä kuitenkin tapahtui matkan eka ja oikeastaan ainoa laskuvirhe. Näätämöstä, kun lähdettiin olin laskenut että voin ajaa samalla tankillisella Lakselviin asti. No en kuitenkaan... Lakselviin olisi noin 320 km ja varrella ajaa tankillisella n. 300 km. Tavarat ja kyytiläinen vielä lisää kulutusta. Ei auttanut muuta kuin ajaa ja toivoa, että polttoaine riittäisi Lakselviin asti. Hieman toivoin, että matkalla olisi ollut asema jossain. Kunesissa oli, mutta suljettu teknisten ongelmien takia... V*ttu. No ei muuta kuin kahvat kaakkoon ja matkaan yli seuraavan tunturin kohti Borselvia ja toivoa, että siellä olis asema. Hieman Kunesin jälkeen alkoi sade ja sitähän sitten tulikin ihan maahan asti. Ja lämpötila alkoi painua jo alle + 10 asteen. Borselvissa kaupan pihassa Johanna ja Rami jo odotteli ja olihan siellä tankkauspiste. =) Ensin kävin lämmittelemässä käsiä lämpimän vesihanan alla. En saanut edes korvatulppia pois automaatin käytöstä puhumattakaan. Tankki täyteen nestettä ja lisää vaatetta niskaan ja matkaan. Loppumatka kohti Lakselvia kiertikin vuonon reunoja ja ajaminen alkoi taas maistua. Sadekin hiljeni ja loppui Lakselviin päästyämme. Leirintäalue oli hieman Lakselvista pohjoiseen ja ne viimeiset kilometrit tuntui kyllä pitkiltä. Viimein näkyi Stabbursdalen Resortin kyltti ja kaarrettiin pihaan hakemaan mökin avaimet.

Stabbursdalen Resort. Johanna ja Rami oli jo lähteneet aamulla ennen meitä.  

Kamat mökkiin kuivumaan ja nälkä alkoi jo tuntumaan mahassa. Johanna kävi respassa kysymässä olisiko mitään tarjolla. Kuulemma lihapullia ja lohta. No ajateltiin, että aina se retkimuonan voittaa. Ja olihan ne hyviä. Johanna ja Rami otti lihapullat ja me Annan kanssa lohet. Oli kyllä niin isot annokset ja hyvät, että oksat pois. Vieressä oli toki hyvä lohijoki, niin olisiko kalat hommattu suoraan takapihalta... =) Ruokailun jälkeen hieman lepoa "olohuoneen" sohvilla ja sitten kohti mökkiä. Alkoi uni painamaan sen verran kovasti. Kaikki kuorsasivat jo ennen kymmentä. Itellä ehkä raskain etappi koskaan mopoillessa... Toki alkoi jo painamaan melkoisesti Joroinenkin. Sovittiinkin ennen nukkumista, että ajetaan aamulla Annan kanssa suoraan Altaan samalla, kun Johanna ja Rami menee käymään Nordkappissa. Tuo ratkaisu säästi meiltä useamman tunnin ja useamman sadan kilometrin ajot. Sekä pitkät tunnelit. Ne ahisti jo etukäteen tällaista ahtaanpaikan kammosta kärsivää. 

19.-20.7.2017 Lakselv - Alta (Alta River Camping)

Aamupalaa mietittiin jonkin aikaa, puuroa ja retkimuonaa vai vohvelit respassa... no kyllähän vohvelit voitti ja oli kyllä jäättävän hyviä. Siinä kierreltiin aamupalan jälkeen vielä leirintäalue. Oli upea kirkko tehty alueelle sekä hienoja hirsihuviloita. Johanna ja Rami siis lähtivät ennen meitä kohti Nordkappia ja me Annan kanssa suoraan kohti Altaa. Matkaa alle 200 km ja keli oli hienoa. Maisematkin oli upeita. Olderfjordiin asti ajettiin vuonon rantoja pitkin. Oli kyllä huikeaa. Nordkappin risteyksestä käännyttiin Altaa kohti ja alettin nousta ekalle tunturille. Matka Skaidiin ei ollut pitkä, mutta sitäkin kylmempi. Ei kuitenkaan sumua tai muuta ongelmaa. Sai vain ajaa. Skaidissa pieni pysähdys, kun lisättiin kamaa ajoasun alle, Lämpötila oli melko viileä. Anna kysyi, että noustaanko vielä ylemmäs ja sanoin, että en usko. Mutta olin kyllä niin väärässä. Skaidista lähdettiin heti nousemaan ja päästiinkin jo melko ylös. Piti päätä laskea alemmas ettei lyönyt kypärää taivaankanteen... =) Tie oli leveä ja hyväkuntoinen. Mukavia loivia mutkia oli hieno päästää menemään. Tuuli alkoi kuitenkin olemaan melkoinen. Ei puun puuta estämässä puhuria ja sai suorallakin ajaa pyörää kuin mutkissa. Korkea pyörä ja kyytiläinen niin oikein mukavasti tuuli otti ja väänti vastaan. Vauhti pysyi kuitenkin mukavana, keli oli hyvä ja Alta alkoi lähestyä. Tuulikin loppui, kun alettiin laskeutumaan kohti Altan vuonoa ja Altaa. Jyrkkiä alamäkiä sekä upeita vuonomaisemia. Altan kaupunkiin päästyämme käytiin ensin tankilla ja sitten kauppaan hakemaan evästä. Edelliseltä Norjan retkeltä havaitut hyvät norjalaiset makkarat löysivät tiensä koriin sekä muutama tölkki Coronaa... siis tölkissä... =) Kaupungilla kävely oli mukavaa vaihtelua mopon selässä istumiseen. Edellisen kerran olin käynyt Altassa 13 vuotta sitten ja melkoisesti oli kaupunki kasvanut. Ihailtiin kaupasta tultuamme asuntoautomyymälää. Kalleimmat autot lähes 200 000 euroa... Ihanan kallista. =)

Sitten pyörä käyntiin ja kohti Alta River Campingiä. Joka osoittautui reissun parhaaksi leirintäalueeksi kaikin puolin. Alue oli todella siisti, mökki upeassa kunnossa ja keittotilat siistit. Oli myös kotasauna Alta-joen varrella mikä varattiin samantien. Kamat purettuamme kierreltiin hieman leirintäalueen lähistöllä. Saman tien varressa siis kolme leirintäaluetta, asuntoalue sekä koulu. 13 vuotta sitten, kun Matin ja Akun kanssa käytiin täällä oli vain yksi leirintäalue. Siellä käytiin pyörähtämässä virkistämässä muistia. Sama mökkikin löytyi missä silloin yövyttiin. Kaikenkaikkiaan hienoa aluetta. Tänne tullaan kyllä uudestaan. 

Bemari vielä Nordkappissa

Leirintäalueen pitäjät olivat suomalainen pariskunta, joten kommunikointi oli helppoa. Syötiin Annan kanssa ja levättiin ja odoteltiin bemari saapuvan. Ratkaisu ajaa suoraan Altaan oli todella hyvä. Sai lepoa riittävästi ja kroppa alkoi palautumaan Joroisista. Pienet päikkärit otettiin ja syötiin ja levättiin. Ramille soitin ja kysyin missä menevät. Olivat juuri kääntymässä Altasta kohti leirintäaluetta. Siispä grillikotaan valkea ja odottelemaan bemaria. Eipä aikaakaan, kun tuttu boxerin pätkytys kuului ja pyörä kurvasi varren viereen. Siinä hetken turinoituamme päätettiin Ramin kanssa vielä hakea hieman täydennystä eväisiin kaupasta. Karkkia ja hieman olutta ja sidukkaa lisää ja makkaran paistoon. Muutama saksalainen turisti oli käynyt tyttöjen luona kodassa ja kysynyt onko tämä sauna... =) Ilmeisesti oli valkea lämmittänyt kotaa jonkin verran... Makkarat syötyämme mentiin saunaan. Oli kyllä huikean hieno kotasauna. Oli terassit ja kaikki. Joessa vesi oli niin kylmää kuin vuorilta jäämereen laskeva vesi vain voi olla. Ja virtaus oli melkoisen kova. Mutta kyllä teki taas hyvää saunoa ja käydä kylmässä vetessä. Saunomisen ja uimisen (pulahdukset) jälkeen uni maistui taas kerran. Ja ensimmäistä kertaa tällä reissulla sänky oli niin pitkä ettei jalat ottaneet päätyyn... =)

20.-21.7.2017 Alta - Tonko (Kattilakosken leirintäallue)

Aamulla aamupala naamariin ja pyörien pakkaus. Avainten luovutus ja vielä isot kiitokset leirintäalueen upeasta kunnosta. Ja niin alkoi matka alaspäin kohti Suomea. Altan kanjonit olivat yhtä upeat kuin mitä muistin edelliskerralta. Sopivaa mutkaa ja mäkiä sekä upeita putoksia. Kanjoni tosin loppui jo hyvissä ajoin ennen Mazea mikä osittain harmitti. Toki matka Mazesta Kautokeinoon oli omasta mielestä myöskin erittäin upeaa. Pitkiä suoria ja loivia mutkia. Pientä metikköä ja tuntureita siellä täällä. Oikein mukavaa ja leppoista ajoa. Kautokeinossa oli sitten seuraava pitstop. Ja nimenomaan tuon niminen ravintola. Näytti ulospäin aivan tyhjältä, mutta onneks Johanna ja Rami oli pysähtynyt sen pihaan ja tarkastanut paikan. Oli todella siisti ravintola ja ne pizzat... =)

Kautokeinon pizzat

 

Tiedä sitten oliko Paskakönkäänkurun kullankaivajien ohjeen mukaan tehty... Tuohon liittyen pieni tarina. Tarkoitus oli käydä kattomassa onko se Joosepin riuku vielä tallella. Googletettiin, että missä olis tuo Paskakönkäänkuru. No eihän sitä etes ole Kautokeinossa. Koko kohtaus on kuvattu hotelli Saariselän takapihalla... =) =)

No ei muuta kuin reissaajat pyörien selkään ja taas matka jatkui. Ja täytyy myöntää, että oli melkoisen mukavaa, kun kyltissä näkyi Suomi. Ja pitihän sitä vanhoja muistoja verestää ja ottaa vastaava kuva kuin 13 vuotta sitten. Nyt ei ollut Mattia mukana nostamassa olkapäille eikä Aku ottamassa kuvaa.

Norjan rajalla.

Mutta silti onnistunut otos. 

Tästä matka jatkui alaspäin kohti Enontekiötä ja siitä Kittilään ja kohteena Suomen suurin poro. Jounin kaupassa nautittiin kupposet kuumaa ja leivokset ja sitten vähän shoppailua. Mukaan tarttui kuivattuja poronlihasipsejä sekä Jounin kaupan hienoakin hienompi lippis ja pari pipoa. Tuosta lippiksestä onkin sitten jo melkeen oman blogikirjoituksen arvoinen asia... =)

Jounin kaupalta ainavaan matka jatkui alaspäin kohti seuraavaa yöpymistä, eli Kattilakosken Leirintäalue Pellon alapuolella. Tosin muistin sen olevan jo Pellossa ja tankkaamassa, kun oltiin niin tajusin matkaa olevan vielä reilut 30 km... Se tosin ajettiin sitten vauhdikkaasti. Pellossa käytiin jo kaupassa ostamassa vähän iltapalaa. Kattilakosken leirintäalue olikin sitten viimeinen yö poissa kotoa. Ei aivan Altan tasoinen, mutta hyvin sielläkin uni tuli. Kosken varrella oli laavu missä paistettiin iltamakkarat

Tuo kuuluisa Jounin Kaupan lippis. Taustalla Kattilakoski ja Ruotsi

. Paikalla oli myös muutamia perhokalastajia. Ilta sujui oikein rattoisasti laavulla makkaraa paistaen. Sitten mökkiin ja unta naamaan. Kuuden hengen mökki, tilaa oli ja hinta koko reissun edullisin. 

Kattilakosken Leirintäalue

21.7.2017 Tonko - Koti

Aamulla ylös sopivan myöhään ja äkkiä aamupala naamariin, kamat mopoihin ja mökki siistiks. Avaimet vielä vanhalle herralle, jolta juttua olis piisannut varmaan moneks vuodeks... =) Matka meillä kuitenkin jatkui kotia kohti. Täällä asti, kun ollaan niin pitäähän sitä Ruotsissakin käydä. Eli Aavasaksasta yli Ruotsiin ja jokivartta pitkin alas. Haaparannassa piti pitää vara ettei Anna hyppää Ikean kohdalla kyytistä... =) Onneks sain vauhdin pidettyä yllä, tyttö nousi jo kyllä tapeille seisomaan, mutta ei onneks ennättäny hypätä Ikeaan. =) Haaparannasta yli ja Torniossa kupit kuumaa ja vähän pientä leivonnaista. Sen jälkeen kohti motaria ja hanat kaakkoon. Seuraava pysähdys Kärkkäinen, Ylivieska. Siellä pientä shoppailua, mm. irtokarkkeja pari kiloa. Jäätelöt vielä naamaan ja taas pyörän selkään. Seuraava stoppi Kaustisella, josta Viita-ahot jatkoivat matkaa kohti Kortesjärveä ja me Annan kanssa kohti Vimpeliä. Vielä pienet halit ja heipat ja pyörän selkään. Siinä vaiheessa tuli eka läheltä piti-tilanne. Melkeen kaadoin pyörän risteyksessä, mutta en aivan. =) Loppumatka meni sitten nopsaa mutta varoen. Sääksjärvellä ajattelin, että ei oo enää paljoa jälellä. Kotipihaan, kun tultiin, oli Aleksi jo vastassa. Mopon purku ja tuliaisten jako. Tuon upean Jounin Kaupan lippiksen jouduin antamaan Aleksille, MUTTA onneks Sumi ja Heka ovat käymässä Lapissa ja kävivät hakemassa mulle uuden lippiksen... =) =).

Kaiken kaikkiaan erittäin hieno reissu. Päivämatkat ei ollut hirveän pitkiä ja maisemat sitäkin parempia. Seura oli hyvää ja pyörät kesti hyvin, samoin kyytiläiset. Kukaan ei kaatunut, paitsi minä melkeen uudestaan kotipihassa. Kamaa oli taas liikaa mukana, niinkuin aina. Valokuvia ja videoita jonkin verran, mutta eihän niitä maisemia voi saada kuviin niin upeina kuin ne on. Kokemukset ja elämykset sitänkin arvokkaampia. 

Äärimmäisen iso kiitos Annalle, kun olit tukena vaikeina hetkinä tunturiteillä... =) Ja iso kiitos Johannalle ja Ramille riemukkaasta matkaseurasta.