Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Kauden päätöskisat

Kuva
Tälle kaudelle piti hakea syksyllä vielä kirsikaksi kakun päälle Vaarojen Maratonin 65 km suoritus. Kroppa päätti kuitenkin toisin. Käydään tähän käsiksi viimeisten kolmen kisan kautta. Paukaneva Night Trail 10 km 2.8.2019 Paukanevalla oli tarkoitus käydä hieman avaamassa jalkoja seuraavan päivän Alavus Triathloniin. Tavoiteaika oli alittaa 60 min. Kisan starttiaika oli klo 21, paikanpäälle saavuttiin Annan ja Anniinan kanssa kasin aikoihin. Henna oli myös kisassa mukana. Hieman lämmittelyä ja valmistautumaan. Hennan kanssa käytiin vielä ottamassa toiset lämmöt alle ja vauhti olikin melkoisen kovaa. Samalla myös päätettiin, että on syytä lähteä aivan etulinjasta jos haluaa päästä pitkospuille ilman liikoja ohitteluja. Alussa olisi mukavan leveää kaistaa, mutta pitkospuilla ohittaminen tai ohitetuksi tuleminen olisi hankalampaa. Vielä heipat Annalle ja tsempit Anniinalle ja Hennalle. Etulinjaan siis ja paukusta vauhdilla liikkeelle. Henna lähti niin lujaa, että jäin suosiolla vauhdi

Finntriathlon Joroinen 20.7.2019

Kuva
43 ja risat. Ei voi olla totta... voi v*ttu. Heti kättelyssä tuli jäätyä lähes 7 minuuttia tavoitteesta. Mietin jo, että jätän leikin tähän. Onneks Anna oli kuvaamassa heti rannassa ja sieltä tulleiden tsemppien jälkeen en voinut kuin jatkaa. Mutta kyllä otti aivoon. Vielä Teboilin käännöksessäkin soimasin itteäni huonosta uinnista. Jokamiehen Rokulitriathlon siis jätti melkoisen paljon harmaita pilviä uinnin osalta Joroisten klassikkoon. Saako kahdessa viikossa uinnin takaisin samalle tasolle mitä se oli hallikaudella? Kannattaako yrittää liikaa treeneissä vai luottaa siihen, että kaikki napsahtaa kohdalleen 20.7 Valvatuksen rannalla? Uintia en sitten treenannut lainkaan, vaan keskityin pyörään ja juoksuun. Tiesin osittain miksi uinti sakkaa ja pyrin saamaan sen kuntoon ennen kisaa. Vika kun oli korvien välissä suurimmalta osin. Perjantaina 19.7 vielä hieman etätöitä aamusta ja kympin aikaan Anna lähti viemään mua Anniinan ja Ismon luo. Virpi haettiin matkalta kyytiin myös. Anna t

Jokamiehen Rokulitriathlon 6.7.2019

Kuva
- Maalisuora on sitten sun. Sanon Katrille, joka vain nappaa mun kädestä kiinni. Ennen maaliviivaa päästän tytön kuitenkin liitämään maaliin yksin. Jotain taikauskoa kenties mun kohdalla. Koskaan en missään kisassa ole maaliviivaa ylittänyt ennen maaliintuloa. Ainoastaan maaliin tullessani sen teen. Perjantai-iltana ennen kisaa sain kunnian merkata reittiä Kimmon kanssa. Kyltit ja kalkkiviivat paikoilleen lauantaita varten. Täytyy myöntää, että on jotenkin hienoa tehdä jotain tämän huikean tapahtuman eteen. Ja kyllähän Kimmon kanssa aika sujui rattoisasti. Lauantaina heräsin yllättävän pirteänä ja tein perinteiset kisavalmistelut. Kamat olin toki pakannut ja valmistellut jo hyvissä ajoin. Ainoa mikä aiheutti harmia oli Feltin takakiekko josta puhkesi tuubi aikaisemmin viikolla. En saanut siihen ajoissa uutta tuubia tilalle, joten tämä kisa mentäisiin avokiekolla. Omaa suoritusta ei tullut paljoa jännitettyä, enemmän jännitin Katrin tulevaa debyyttikisaa. Olisiko treenit menneet kute

Elämää ekan ultran jälkeen

Onko elämää ensimmäisen ultrajuoksun jälkeen? Kuinka treenit jatkuivat nutsKarhunkierroksen punaisen matkan jälkeen? Kyllähän siinä lepoa oli treenikalenterissa melko paljon. Flunssa iski päälle, kun lähdettiin Rukalta laskemaan alaspäin ja tiistain jouduin olemaan töistäkin pois. Portaiden kävely oli melko haastavaa useamman päivän ajan kisan jälkeen. Välillä sivuttain ja välillä takaperin. Muutaman päivän jälkeen pystyi kävellä normaalisti myös portaat, mutta vauhti oli hidasta. Olisipa hissit tai rullaportaat... =) Kroppa palautui loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Viikko kisan jälkeen tein ekan kevyen sauvakävelylenkin metsässä. Samalla kaavalla jatkui koko seuraava viikko. Muutamia kevyitä ja palauttavia lenkkejä/kävelyjä luonnossa. Ja kyllä mieli lepäsi. Sen oli syytäkin saada lepoa. Kroppa tosiaan palautui melko hyvin parissa viikossa, mutta mieli ei. No kyllä se sieltä mukana tulee, ajattelin. Treenitunteja alettiin siitä pikkuhiljaa nostamaan ylöspäin ja ohjelmaan tuli juok

Teräsvillasta ultravillaksi

Kuva
Valtavaaran palovartijan mökki alkaa piirtymään taivasta vasten sumun seasta. Huokaisen helpotuksesta kropan vapistessa väsymyksestä ja kylmästä. Kipuun on jo turtunut. Tunnen kuinka kyyneleet alkavat valumaan sateen kastelemia poskia pitkin. Vihdoinkin, Valtavaaran huiputus on ohi. Vielä viimeinen videotervehdys tukijoukoille. Matkaa jäljellä vajaat 4 km, takana yli 50 km. Valtavaara huiputettu, kohta teräsvillan muutos ultravillaksi on valmis. Muutos, joka tietoisesti alkoi vuosi sitten Rukalla, kun seurattiin perusmatkan kärjen maaliintuloa. Matka tähän pisteeseen oli kuitenkin alkanut jo paljon aiemmin. Sitä en vaan vielä silloin tajunnut. Tarkoitus oli Valtavaaran huiputuksen jälkeen päivittää someen sama video, mutta kivusta ja kylmästä väsynyt, vapiseva kroppa sekä kylmästä kankeat sormet eivät vain toimineet enää riittävän tehokkaasti. Torstai 23.5 Työpäivän jälkeen Aleksi kysyi miksei lähdettäisi Rukalle jo tänään. Mummolasta oli kuitenkin vkl varattu Aleksille jo to

Hienoja hetkiä ja suuria tunteita

Tammikuun puoliväli. Kattelen Tahkon kisan motivaatiovideoita samalla, kun pyöritän Feltin kampea Pain Cavessa. Yllättäen alkaa rinnassa tuntumaan oudolta. Sydänkohtausko… Ei kuitenkaan, muut oireet eivät täsmää. Sitten tajuan sen. Tunne ja se oikea fiilis siellä vain nostavat kauan piilossa ollutta päätään. Kyyneleet valuvat poskille hien sekaan. Hymykin irtoaa. Puolen vuoden pimeys treenaamisen osalta on väistynyt sivuun. On aika astua kohti kesää 2019. Aika tarkalleen puoli vuotta kesti saada kuuppa kuntoon Tahkon jälkeen. Edellisessä blogissa kerroin aika tarkkaan mitä tuo ensimmäisen täyden matkan suorittaminen sai aikaan, sekä kropassa että päässä. Ja miten palautumista on suoritettu ja hoidettu. Se kesti kuitenkin pidempään kuin tuolloin arvelin. Kuinka se sitten on auttanut ja kehittänyt mentaalipuolta? Toki nyt tietää mitä pitäisi tehdä toisin. Niin valmistautumisessa kuin itse kisassakin, mutta myös kisan jälkeen. Tuo aika kisan jälkeen opetti kuinka haavoittuvainen ihmism