Jokamiehen Rokulitriathlon 6.7.2019
- Maalisuora on sitten sun. Sanon Katrille, joka vain nappaa mun kädestä kiinni. Ennen maaliviivaa päästän tytön kuitenkin liitämään maaliin yksin. Jotain taikauskoa kenties mun kohdalla. Koskaan en missään kisassa ole maaliviivaa ylittänyt ennen maaliintuloa. Ainoastaan maaliin tullessani sen teen.
Perjantai-iltana ennen kisaa sain kunnian merkata reittiä Kimmon kanssa. Kyltit ja kalkkiviivat paikoilleen lauantaita varten. Täytyy myöntää, että on jotenkin hienoa tehdä jotain tämän huikean tapahtuman eteen. Ja kyllähän Kimmon kanssa aika sujui rattoisasti.
Lauantaina heräsin yllättävän pirteänä ja tein perinteiset kisavalmistelut. Kamat olin toki pakannut ja valmistellut jo hyvissä ajoin. Ainoa mikä aiheutti harmia oli Feltin takakiekko josta puhkesi tuubi aikaisemmin viikolla. En saanut siihen ajoissa uutta tuubia tilalle, joten tämä kisa mentäisiin avokiekolla. Omaa suoritusta ei tullut paljoa jännitettyä, enemmän jännitin Katrin tulevaa debyyttikisaa. Olisiko treenit menneet kuten piti? Kuinka uinti sujuisi? Talven ja kevään aikana opeteltiin uinti sekä tehtiin muutamia yhteistreenejä. Jonkinlaisen harjoitusohjelmankin väsäsin.
Kisapaikalle lähdettiin kolmen auton saattuessaa hyvissä ajoin. Anna tuli omalla autollaan. Oli jälleen lupautunut ajanottoon ja joutui kisan jälkeen jäämään päivittämään tuloksia. Kiitos jälleen kerran mussukka. Alajärvelle Kirkkorantaan saavuttiin ajoissa ja kamat vietiin Kimmon järkkäämiin telineisiin. Aivan protason telineet. Kuten koko kisan järjestelyt sekä kaikki puitteet. Ei vaan voi liikaa kehua tätä kisaa. Kuin kotona olisi. Ja jälleen kerran viivalla oli aivan Suomen terävimpään kärkeen kuuluvia kisaajia. Niin miehissä kuin naisissa. Osallistujamääräkin oli yli 120.
Pyörät telineisiin ja kamat paikoilleen. Katrin kanssa katottiin hänen kamat myös ja oli niin hienoa huomata kuinka paljon apuja ja neuvoja tuli muiltakin. Ennenkaikkea muilta Ogoloman kisaajilta. Kisainfossa vietettiin minuutin hiljainen hetki IM Lahdessa sairauskohtaukseen menehtyneen urheilijan muistolle. Vielä ennen starttia muutamia yhteiskuvia sekä viimeiset neuvot ja tsempit Katrille sekä muille Ogolomalaisille. Samoin muillekin kisaajille. Tässä vuosien saatossa on tullut melkoisen paljon tuttuja tämän lajin parissa. Matkaksi olin valinnut jälleen pikamatkan ja tarkoitus oli vetää kovempi aika kuin koskaan ennen ja saada hyvä treenikisa kahden viikon päässä odottavaa Joroista varten. No kuinka tämä kisa sitten meni? Siitä seuraavassa.
Uintiosuus 530 m
Uinnissa oli tarkoitus jälleen uida niin kuin pyöräilyä ja juoksua ei olisikaan. Eli vauhtia oli pidettävä n. 1.50/100 m. Mieluiten alle tuon. Avovesiuinteja ei tälle vuotta ollut kertynyt todellakaan riittävästi, mutta hallikauden perusteella uskalsin tuollaista vauhtia odottaa. No kuinkas siinä kävikään... Startti lähti ihan mukavasti liikkeelle ja pääsin hyvään vauhtiin ja rytmiin. Ennen ekaa poijua vaikeudet alkoivat. Uinnista lähti rytmi ja se oli melkoista repimistä. Suunnistus onnistui toki hyvin, mutta muuten tuntui vaikealta. Mikään vain ei toiminut. Yritin muuttaa tekniikkaa, hain parempaa liukua ja omaa kaistaa. Ei auttanut. Otin muutaman spurtin ja sitten taas liukuun. Ei sekään auttanut. Kyllä otti aivoon. Tiesin jo silloin, että pyörällä on ajettava kovempaa kuin tarkoitus olisi. Rantaan tuntui olevan todella pitkä matka, mutta vihdoin kädet ottivat pohjaan ja sai nousta ylös. Olipahan helpotus. T1 sähläsin kellon suhteen joten omaa aikaa uinnista ei ole. Kisassa mitattu aika oli 0:13:12, joka sisältää T1 vaihdon. Se menikin nopeammin kuin aikaisempina vuosina, mutta kuitenkin edelleen liian hitaasti. Autoin tosin Sannan märkkärin vetoketjun auki matkalla.
Pyöräosuus 22,5 km
Pyöräosuudelle lähdin siis ajamaan takaa menetettyä aikaa uinnissa. Vilkaisin kelloa parin kilometrin jälkeen ja ihmettelin näytön vauhteja ym. tietoja. No päällähän oli vielä uintiprofiili... Äkkiä vaihto pyöräprofiiliin ja vauhtiin. Reitti on tullut tutuksi vuosien saatossa ja nykyään voi ajaa jo miettimättä ajamista liikaa. Ennen minua reitille olivat Ogolomasta lähteneet jo Saila, Sanna ja Virpi. Ismo oli Kimmon kanssa viestijoukkueessa ja heillä oli pitkä matka. Joten Ismo oli vielä järvessä. Samoin järvessä olivat vielä Ulla, joka oli myös pitkällä matkalla, Katri, Johanna ja Tiina sekä Tomi. Pyörään siis iso vaihde päälle ja vauhtiin.
Virpin ja Sannan sain kiinni muutaman kilometrin ajon jälkeen. Sailan ajoin kiinni vasta Levijoen pätkällä. Hyvät ajot kaikilta ja hienoa seuran sisäistä kilpailua tyttöjen kesken. Pyörä kulki äärimmäisen hyvin ja yllättävän kevyesti vaikeasta uinnista huolimatta. Kimmo ohitti mut, kun käännyttiin Levijoelta kohti keskustaa. Sain kuitenkin pidettyä lähes koko loppumatkan tutun ja turvallisen Cervelon näköpiirissä. Hyvissä ajoin ennen vaihtoa nostin hieman kadensseja ja otin jalat pois kengistä.
Pyörän loppuaika oli 0:40:50, joka sisältää T2 ajan. Oman kellon mukaan pelkkä pyöraika oli 0:35:49 ja keskinopeus 35.2 km/h. Kovempi kuin odotin, mutta tarkoitus olikin ajaa uintia kiinni. Vaihdossa tosin sähläsin ja olin viemässä pyörää väärään telineeseen. Onneks löytyi omakin paikka ja vauhdilla lenkkarit jalkaan ja juoksuun.
Juoksuosuus 5,4 km
Juoksun tarkoitus oli juosta täysiä ja lähdinkin hakemaan 1h20min alitusta kokonaisajassa. Juoksun alun otin ylikovaa ja ekan huollon jälkeen hieman himmasin matkavauhtiin. Tässä tuli myös eka ylämäki. En kuitenkaan liikaa himmaillut. Aikaa ei ollut yhtään hukattavissa. Jalat tuntuivat todella tuoreilta ja juoksu oli helppoa. Vauhti pysyi kokoajan noin 5min/km sykkeiden ollessa sopivalla tasolla tälle matkalle. Muutamia selkiä sain kiinni ja muutamalle jäin. Ennen Halpa-Hallia juostava puistopätkä on aina yhtä mukava ja hieno juosta. Halpa-Hallin huollosta vielä nestettä niskaan ja Muijakiekon mokelle moikat. Vauhtia lisää, 1h20min alitus oli vielä kiikarissa. Sairaalan jälkeen kun käännyttiin hiekatielle ja kohti kisa-aluetta alkoi aika käymään vähiin. Laskin matkaa ja jäljellä olevaa aikaa. 1h20min karkaa... nostin kuitenkin vauhtia edelleen. Ennätysajassa olin vielä. Viimeinen mäennyppylä ja loppusuora edessä. Kaarsin kohti vaihtoluetta ja otin julmetun loppukirin. Maalissa ajassa 01:21:02 on kuitenkin tämän kisan ennätysaika omalta osalta. Juoksun loppuaika oman kellon mukaan 0:26:48 on sekin oma ennätysaika tuolle matkalle, keskivauhti 05:05 min/km.
Hetken palauteltuani alkoi Ogoloman värejä tulla maaliin. Saila ja Sanna kävivät kovan taistelun keskenään. Juoksuosuudelle lähtivät rintarinnan ja tasatahtiin. Maalissa Saila oli hieman ennen Sannaa. Muutama minuutti ja Virpikin saapui maaliin. Sekä Virpin jälkeen Johanna. Sitten olikin aika lähteä Katria vastaan. Hiljokseen hölkkäilin reittiä vasten ja heitin tsemppejä vastaantuleville kisaajille. Hyvät oli fiilikset ja vauhdit toinen toistaan kovempia. Tomi tuli vastaan hieman ennen Katria ja siinä vielä tsempit ja onnittelut. Maali edessä aivan kohta. Hieno suoritus Tomilta toisessa trikisassaan. Ja on muuten seuramme uusin jäsen. Eikä aikaakaan, kun alkoi näkyä tuttua Ogoloman asua ja Katri tuli näköpiiriin. Siinä vaiheessa tunteet meinasivat ottaa vallan ja hieman jopa liikutuin. Matkaa maaliin enää muutama hassu askel. No reilu kilometri taisi olla. Siitä sitten rintarinnan kohti maalia Katria tsempaten. Ennen viimeistä nousua oli Kimmokin reitillä odottamassa oman viestijoukkueen juoksijaa maaliin. Kimmolta vielä tsempit Katrille ja viimeisen mäen jälkeen kohti maalia.
Äärimmäisen hieno suoritus Katrilta ja kaikilta Ogolomalaisilta. Kaikki pääsivät maaliin. Se on kuitenkin aina kova suoritus tässä lajissa oli matka mikä hyvänsä.
Perjantai-iltana ennen kisaa sain kunnian merkata reittiä Kimmon kanssa. Kyltit ja kalkkiviivat paikoilleen lauantaita varten. Täytyy myöntää, että on jotenkin hienoa tehdä jotain tämän huikean tapahtuman eteen. Ja kyllähän Kimmon kanssa aika sujui rattoisasti.
Lauantaina heräsin yllättävän pirteänä ja tein perinteiset kisavalmistelut. Kamat olin toki pakannut ja valmistellut jo hyvissä ajoin. Ainoa mikä aiheutti harmia oli Feltin takakiekko josta puhkesi tuubi aikaisemmin viikolla. En saanut siihen ajoissa uutta tuubia tilalle, joten tämä kisa mentäisiin avokiekolla. Omaa suoritusta ei tullut paljoa jännitettyä, enemmän jännitin Katrin tulevaa debyyttikisaa. Olisiko treenit menneet kuten piti? Kuinka uinti sujuisi? Talven ja kevään aikana opeteltiin uinti sekä tehtiin muutamia yhteistreenejä. Jonkinlaisen harjoitusohjelmankin väsäsin.
Kisapaikalle lähdettiin kolmen auton saattuessaa hyvissä ajoin. Anna tuli omalla autollaan. Oli jälleen lupautunut ajanottoon ja joutui kisan jälkeen jäämään päivittämään tuloksia. Kiitos jälleen kerran mussukka. Alajärvelle Kirkkorantaan saavuttiin ajoissa ja kamat vietiin Kimmon järkkäämiin telineisiin. Aivan protason telineet. Kuten koko kisan järjestelyt sekä kaikki puitteet. Ei vaan voi liikaa kehua tätä kisaa. Kuin kotona olisi. Ja jälleen kerran viivalla oli aivan Suomen terävimpään kärkeen kuuluvia kisaajia. Niin miehissä kuin naisissa. Osallistujamääräkin oli yli 120.
Pyörät telineisiin ja kamat paikoilleen. Katrin kanssa katottiin hänen kamat myös ja oli niin hienoa huomata kuinka paljon apuja ja neuvoja tuli muiltakin. Ennenkaikkea muilta Ogoloman kisaajilta. Kisainfossa vietettiin minuutin hiljainen hetki IM Lahdessa sairauskohtaukseen menehtyneen urheilijan muistolle. Vielä ennen starttia muutamia yhteiskuvia sekä viimeiset neuvot ja tsempit Katrille sekä muille Ogolomalaisille. Samoin muillekin kisaajille. Tässä vuosien saatossa on tullut melkoisen paljon tuttuja tämän lajin parissa. Matkaksi olin valinnut jälleen pikamatkan ja tarkoitus oli vetää kovempi aika kuin koskaan ennen ja saada hyvä treenikisa kahden viikon päässä odottavaa Joroista varten. No kuinka tämä kisa sitten meni? Siitä seuraavassa.
Uintiosuus 530 m
Uinnissa oli tarkoitus jälleen uida niin kuin pyöräilyä ja juoksua ei olisikaan. Eli vauhtia oli pidettävä n. 1.50/100 m. Mieluiten alle tuon. Avovesiuinteja ei tälle vuotta ollut kertynyt todellakaan riittävästi, mutta hallikauden perusteella uskalsin tuollaista vauhtia odottaa. No kuinkas siinä kävikään... Startti lähti ihan mukavasti liikkeelle ja pääsin hyvään vauhtiin ja rytmiin. Ennen ekaa poijua vaikeudet alkoivat. Uinnista lähti rytmi ja se oli melkoista repimistä. Suunnistus onnistui toki hyvin, mutta muuten tuntui vaikealta. Mikään vain ei toiminut. Yritin muuttaa tekniikkaa, hain parempaa liukua ja omaa kaistaa. Ei auttanut. Otin muutaman spurtin ja sitten taas liukuun. Ei sekään auttanut. Kyllä otti aivoon. Tiesin jo silloin, että pyörällä on ajettava kovempaa kuin tarkoitus olisi. Rantaan tuntui olevan todella pitkä matka, mutta vihdoin kädet ottivat pohjaan ja sai nousta ylös. Olipahan helpotus. T1 sähläsin kellon suhteen joten omaa aikaa uinnista ei ole. Kisassa mitattu aika oli 0:13:12, joka sisältää T1 vaihdon. Se menikin nopeammin kuin aikaisempina vuosina, mutta kuitenkin edelleen liian hitaasti. Autoin tosin Sannan märkkärin vetoketjun auki matkalla.
 |
| Katse kohti Feltiä. Kiitos kuvasta M&M |
 |
| Märkkärin riisuminen sujui yllättävän nopeasti. Kiitos kuvasta M&M |
Pyöräosuus 22,5 km
 |
| Kiitos kuvasta M&M |
Pyöräosuudelle lähdin siis ajamaan takaa menetettyä aikaa uinnissa. Vilkaisin kelloa parin kilometrin jälkeen ja ihmettelin näytön vauhteja ym. tietoja. No päällähän oli vielä uintiprofiili... Äkkiä vaihto pyöräprofiiliin ja vauhtiin. Reitti on tullut tutuksi vuosien saatossa ja nykyään voi ajaa jo miettimättä ajamista liikaa. Ennen minua reitille olivat Ogolomasta lähteneet jo Saila, Sanna ja Virpi. Ismo oli Kimmon kanssa viestijoukkueessa ja heillä oli pitkä matka. Joten Ismo oli vielä järvessä. Samoin järvessä olivat vielä Ulla, joka oli myös pitkällä matkalla, Katri, Johanna ja Tiina sekä Tomi. Pyörään siis iso vaihde päälle ja vauhtiin.
Virpin ja Sannan sain kiinni muutaman kilometrin ajon jälkeen. Sailan ajoin kiinni vasta Levijoen pätkällä. Hyvät ajot kaikilta ja hienoa seuran sisäistä kilpailua tyttöjen kesken. Pyörä kulki äärimmäisen hyvin ja yllättävän kevyesti vaikeasta uinnista huolimatta. Kimmo ohitti mut, kun käännyttiin Levijoelta kohti keskustaa. Sain kuitenkin pidettyä lähes koko loppumatkan tutun ja turvallisen Cervelon näköpiirissä. Hyvissä ajoin ennen vaihtoa nostin hieman kadensseja ja otin jalat pois kengistä.
 |
| Jalat pois kengistä niinkuin prot tekee ja sitten tasapainoilemaan. Kiitos kuvasta M&M |
Pyörän loppuaika oli 0:40:50, joka sisältää T2 ajan. Oman kellon mukaan pelkkä pyöraika oli 0:35:49 ja keskinopeus 35.2 km/h. Kovempi kuin odotin, mutta tarkoitus olikin ajaa uintia kiinni. Vaihdossa tosin sähläsin ja olin viemässä pyörää väärään telineeseen. Onneks löytyi omakin paikka ja vauhdilla lenkkarit jalkaan ja juoksuun.
Juoksuosuus 5,4 km
 |
| Loppusuoralla pitää yrittää antaa kaikkensa. Kiitos kuvasta M&M |
 |
| En rukoile enkä syö ruohoa... Kiitos kuvasta M&M |
 |
| Maalisuoralla Katrin kanssa. Kiitos kuvasta M&M |
Äärimmäisen hieno suoritus Katrilta ja kaikilta Ogolomalaisilta. Kaikki pääsivät maaliin. Se on kuitenkin aina kova suoritus tässä lajissa oli matka mikä hyvänsä.
Omalta osalta kisa oli hieman kaksijakoinen. Uinti jätti paljon harmaita pilviä Joroisten osalle. Pyörä ja juoksu sen sijaan kulkivat todella hienosti. Juoksuun ennenkaikkea olen tyytyväinen. Rukan 55 km painaa kuitenkin vielä yllättävän paljon kropassa ja ennenkaikkea päässä. Kisan loppuaika omalta osalta 01:21:02 on muutaman minuutin parempi kuin viime kesän ennätysaika samassa kisassa. Tästä alkaa viimeiset treenit kohti Joroista, joka kolkuttelee jo kahden viikon päästä. Siellä tavoitteena siis sub5h30, mikä tuon uinnin jälkeen tuntuu kyllä melko kaukaiselta. Mutta kaikki kivet käännetään, että tavoite toteutuu ja Joroisilla on tällä kertaa tarkoitus uida ajattelematta pyöräilyä ja pyöräillä ajattelematta juoksua ja juosta kovempaa kuin koskaan ennen. Aika näyttää toteutuuko tuo ja jos niin miltä osin.
Kiitos kaikille lukijoille ja mukanaolijoille. Kiitos Katrille, että sain valmentaa ja ohjata sua kohti ekaa triathlonkisaa. Kiitos Ogolomalle ja onnittelut kisaajille. Kiitos Anna talkootyöstä kisassa jälleen kerran. Ja iso kiitos Kimmolle, että jaksat vuodesta toiseen tehdä töitä niin tämän kuin Paalijärven kisan eteen.
Kommentit
Lähetä kommentti