NutsKK 166 km, toinen yritys

- Ei se riitä... vaikka kuinka monesti lasken kaikki eri vaihtoehdot, niin en ennätä maaliin 36 h aikarajan puitteissa. Menee vähintään 37 h, todennäköisesti lähemmäs 38 h. No lasketaan vielä muutaman kerran jos en ottanut jotain huomioon... Matkaa jäljellä noin 60 km ja aikaa mennyt lähes 22 h. Jäljellä siis 14 h. Tullessa sama matka meni alle 10 tuntiin. Keskivauhti on tippunut 15 min/km huonommalle puolelle. Helpot pätkät menee köpötellen 8:30 min/km paikkeille... mutta kävely... Vauhtikarkit ei enää uppoa, Snickersitkään ei uppoa. Banaanit jotenkin menee. Mistä keksin energiaa ja lisää vauhtia loppupätkälle... No en v*ttu mistään. Niin se vain on. Oulangan huoltoon 200 m matkaa ja tuntuu etten pysty menemään edes sitä. Itku tulee, lyhistyn täysin mutta onneksi sauvat auttavat. Henkinen ulospuhallus on suurempi kuin koskaan ennen missään kisassa...

2021 keväällä 69 km kohdalla kesken jäänyt NutsKK satamailisen ensiyritys jäi kaivelemaan niin kovasti, että syksyllä aloin tosissaan miettimään millä eväillä se taklataan seuraavan keväänä. Tähän otin avuksi Jalanjälki Juoksuvalmennuksen treeniohjelman ja se oli täysin oikea ratkaisu. Syksyn ylikuormitustilasta selvittyäni juoksu alkoi lähes nollasta, mutta melko pian se alkoi jo näyttämään juoksulta. Treenitunteja tuli enimmillään 16 h/viikko ja yli 50 km lenkeistäkin palautui parilla kevyemmällä päivällä. Luotto oli siis kova, että nyt ensimmäinen satamailinen saadaan taskuun. Jopa niin kova, että otin kesän tavoitteeksi UTTF kiertueen kisat ja mustan liivin metsätyksen. Eli nutsKK166 km, nutsYlläs-Pallas 160 km sekä Vaarojen Maraton 130 km kisat.

Rukalle saavuin Antin ja Jennin kyydissä keskiviikkoiltana. Anna ja Katri tulisivat koirien kanssa myöhemmin samana iltana. Ke-to yö oli melko haastava, uni ei meinannut tulla ja se oli katkonaista. Aamulla herätessä olo oli kuin kovemmassakin krapulassa. Kisajännitystähän se toki oli. Torstaipäivä pitäisi vielä odottaa ennenkuin pääsee irti. Kaikesta huolimatta oli täysin oikea ratkaisu tulla Rukalle jo keskiviikkona. Näin torstai meni levätessä ja syödessä sekä kisakamoja järjestellen. Dropbagit vein myös samana päivänä, niin ei tulisi aamulla niin kiire. Kisaexposta ostin vielä sauvat ja muuta tarpeellista kamaa ja tuli samalla nähtyä joitakin sometuttuja. Odottavan ja jännittyneen fiiliksen pystyi aistimaan melko voimakkaasti.

27.5.-28.5.2022

Kisa-aamuna heräsin melko hyvin nukutun yön jälkeen kuuden aikaan. Muutenkin oli yllättävän hyviä öitä takana jo pitemmältä ajalta. Myös kello oli sitä mieltä. Runsas, mutta ei liian täyttävä aamupala naamaan ja kisakamat niskaan. 

Kengät: Hoka Speedgoat 5 & 4
Shortsit: Puma
Takki: Salomon Bonatti WP
Lippis: BUFF
Aurinkolasit: Oakley Evzero Blades
Reppu: Salomon S-Lab 12 
Sauvat: Black Diamond Distance Carbon Z
Energiat: Nosht vauhtikarkit ja korkeaenerginen urheilujuoma sekä Snickers





Tytötkin heräili siinä samalla ja koirat alkoi aistimaan suuren urheilujuhlan tuntua. Puoli kasin jälkeen olikin aika siirtyä kohti hiihtostadionia. Fiilis oli korkealla ja tunnelma oli jännittynyt, myös minulla. Vielä viimeiset pusut ja tsempit omille, jonka jälkeen olikin aika siirtyä muiden sankareiden kanssa kohti lähtöaluetta. Oma tuntemus oli hyvä, olihan takana hyvä ja onnistunut harjoituskausi. Enää muutama minuutti ja pääsisin tekemään sitä mitä oli odotettu taas kerran aivan liian kauan.

Ruka-Konttainen 6,7 km, aika 1:27:18

Reitti Rukalta Konttaiselle oli pienen muutoksen vuoksi noin 700 m pidempi. Startin otin rauhallisesti, alun mäkiin on turha lähteä laukkaamaan, juosta ennättää kyllä vielä. Kisasuunnitelmana oli juosta kaikki juostavat pätkät niin kauan kuin juoksu kulkee ja kävellä pahimmat ylämäet sekä teknisimmät pätkät. Lunta oli vielä paikoin, mutta ei häiritsevästi. Fiilis oli erinomainen, vihdoinkin sai vain suorittaa. Juoksu kulki juoksupätkillä tosi helposti. Ennen kisaa Anna ehdotti, että mitä jos pitäisin kännykän repussa ja jättäisin kisan aikaisen somettamisen pois. Se oli täysin oikea ratkaisu, kiitos mussukka 💗 Konttaiselle saavuin tosiaan noin 15 minuuttia omaa aikataulua jäljessä, mutta osa siitä selittyy reittimuutoksella. No worries. Konttaisella nopea huolto, mukiin urheilujuomaa ja muutama banaani mukaan.

Konttainen-Basecamp 16,9 km/23,6 km aika 4:04:20

Jonomuodostelma alkoi häipyä ja pikkuhiljaa samanvauhtiset juoksijat muodostivat ryhmiä joissa edettiin välillä yhdessä ja välillä yksin. Itse löysin pari samanvauhtista kisaajaa, Susannan ja Karin, joiden kanssa taivallettiin matkaa enemmän tai vähemmän yhdessä. Jutut olivat huonoja, mutta sitäkin hauskempia. Myös matkanteko sujui todella helposti. Viime vuoden kisassa juuri tällä pätkällä tulivat ensimmäiset ongelmat ja mustat hetket. Nyt kaikki ne loistivat poissaolollaan. Jalka oli kevyt ja askel pitkä. Hokat liitivät poluilla ja nautin suunnattomasti matkasta sekä odotin innolla tulevaa. Basecampin huoltoon saavuin, tai siis saavuimme, noin 10 minuuttia omaa aikatauluani nopeammin. Tällä kertaa hieman pidempi huolto. Täytin pullot, otin muutaman banaanin sekä sadetakin. Pilvet ja ennusteet lupasivat seuraavan siivun aikana sadetta ihan maahan asti. 

Basecamp-Oulanka 31,9 km/55,5 aika 9:41:48

Basecamp-Oulanka on pisin väli ilman huoltoa ja myös haastavin. Kitkajoen juurakkohelvetti aiheutti viime keväänä varvasongelmat jotka lopulta johtivat kisan keskeytykseen. Nyt tarkoitus oli ottaa jokivarsi varovasti, mutta rennon reippaasti. Juostavat pätkät menivät jälleen pelottavan helposti ja jalat olivat edelleen yllättävän tuoreet. Energiat upposivat suunnitelman mukaan eikä imeytysmisongelmia ollut. Urheilujuomaa otin 15 min välein ja vauhtikarkkeja 30 min välein veden kanssa. 2 h välein otin yhden Snickersin. Tätä jatkoin insinöörimäisen tarkasti läpi kisan. Kitkajoen varrella Susannalla alkoi olla vaikeaa, energiat eivät olleet imeytyneet lainkaan ja matkanteko muuttui todella hankalaksi. Vatsan tyhjennyttyä kävelimme hetken ja kun Susannan vointi hieman parani sovimme jatkavamme Karin kanssa juosten, Susanna tulisi omaa vauhtiaan perästä. Jätin vielä muutaman vauhtikarkin hänelle varmuuden vuoksi. 

Kitkajoki on siitä ovela veijari, että se päästää välillä pinteestä, kunnes taas imaisee mukaansa. Kun luulet reitin helpottuvan, niin alkaa loputtomalta tuntuva nousu Saarivaaralle. Mutta sen jälkeen... Ai että, Oulankajoen varren rullaattoribaana oli niin tervetullut ilmestys. Viime keväänä se meni täysin sauvakävellen. Nyt juostiin pitkiä pätkiä ja se näyttikin juoksulta... kaiketi. Välillä käveltiin, yleensä energianoton yhteydessä, pieni pätkä. Kunnes taas juoksuun ettei jalat pökkiinny kävellessä. Tarkoitus oli olla ennen klo 18 Oulangassa, jotta ehditään pois 55 km lähtijöiden edestä. 

 

Jalka oli edelleen kevyt vaikka takana oli alun ylimääräisen lenkuran jälkeen lähes 58 km. Ero vuoden takaiseen oli aivan huikea. Oulangan huoltoon ajassa 9h41min ja kaikki tuntui oikein hyvältä. Ennen huoltotelttaan menoa vielä välihali nutsin nallen kanssa ja sitten nopeahko huolto, kuivat paidat päälle ja uudet energiat reppuun. Antti toimi huoltajana ja täytti pullot ihan kuin ammattilaisille. Hieman ennen huollosta lähtöä myös Susanna saapui huoltoon. Kovasti helpotti omaa oloa ja oli mukava nähdä, että oli päässyt vielä jatkamaan.


Huoltotoimenpiteitä Oulangan huollossa











Reippaana ja raikkaana kohti Hautajärveä











Oulanka-Hautajärvi 27,4 km/82,9 km aika 14:48:55

Oulangasta Hautajärvelle on ensimmäiset kilometrit oikein mukavaa neulaspolkua ja siinä meno maittoikin. Samalla kaavalla edettiin kuin ennen Oulankaa. Sopiva pätkä juoksua ja sitten energioiden oton aikaan vähän kävelyä. Reipas tunti Oulangasta tuli ensimmäinen heikohko hetki eteen. Toisessa silmässä alkoi olla migreeniin viittavia oireita. Tosin vastaavat oireet johtuu joskus omalla kohdalla myös nestehukasta. Otin varmuuden vuoksi särkylääkettä ja join normaalia enemmän. Nappasin myös hieman kofeiinigeeliä. Tämä smoothie alkoi vaikuttamaan jonkin ajan kuluttua ja reilun tunnin päästä juoksu alkoi taas kulkemaan ja kaikki oireet olivat häipyneet. Tässä vaiheessa taivalsin yksin. Kari oli mennyt vauhdikkaammin eteenpäin ja Susanna oli jäänyt taakse. Porukassa on toki mukava edetä, mutta välillä tuntuu helpommalta mennä vain yksin. Ei tarvitse huolehtia muista ja saa edetä täysin omaa vauhtia. Yllätyinkin siitä vauhdista. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ohitin viime kevään keskeytyskohdan eli 69 km paalun, tuntuivat jalat todella keveiltä. Juoksu kulki ja velatkin muuttuivat saataviksi. Hetkeä aikaisemmin vaivannut väsymyskin jäi 69 km kohdalle ja Hautajärvi lähestyi kovaa vauhtia. Hieman ennen huoltoa tuli vaelluksella ollut vanha luokkakaveri mekatroniikka-ajoilta vastaan. Siinä muutama sananen vaihdettiin ja sitten loppukiri huoltoon, missä omat huoltojoukot jo odottelivat. Jälleen tietenkin välihalit nallen kanssa ja juoksujalkaa nauttimaan huollon tarjonnasta.


Hautajärven huolto on sisätiloissa ja se tuli kyllä tarpeen. Kengät ja sukat kastui viimeisten kilometrien aikana ja muutenkin oli jo hieman nuutunut olo. Snickersit eivät olleet enää hetkeen maistuneet, vauhtikarkit onneksi vielä. Kari oli tullut huoltoon jonkin verran ennen mua ja siinä samassa pöydässä täytettiin energiavarastoja ja reppuja loppumatkaa varten. Antti oli taas auttamassa ja täytti pullot ja toi muutakin evästä. Pizzaa söin jonkin verran ja hieman teetä ja Puhdistamon BCAA juomaa päälle. Kofeiinia oli saatava, koska yö painoi päälle. Kuivat sukat ja kengät jalkaan, pitkät housut laitoin myös. Reilun 30 minuutin huollon jälkeen lähdettiin Karin kanssa yhtämatkaa kohti etelää.



Kohti Rukaa Karin kanssa
Yhteiskuvassa kuuluisan Nutsin nallen kanssa. Tämä nalle ei purrut, tältä sai voimahaleja.

















Hautajärvi-Oulanka 27,4 km/110,3 km aika 21:31:39

Hautajärveltä matka lähti jatkumaan lähes yhtä mukavasti kuin sinne tultaessa. Juoksu sujui edelleen ja kävelykohdat meni reippaasti. Noin 95 km kohdalla, eli 1h-1h30min Hautajärveltä lähdön jälkeen se seinä sitten rakentui eteen. Kari oli lähtenyt omille teilleen paremman vahdin siivittämänä jo hetki ennen tuota. Energiat imeytyivät, mutta mikään ei maistunut. Vauhtikarkit, ÄssäMix tai suolapähkinät... kaikki jäi vain pyörimään suuhun. Vauhti putosi niin alhaalle, että välillä oli tarkistettava liikunko eteenpäin vai taaksepäin. Jossain vaiheessa Pyhällön Marko Alajärveltä tuli mukaan 83 km matkaltaan ja muutama kilometri käveltiin yhdessä, kunnes löysin jostain voimia nostaa vauhtia ja juosta taas. Siinä vaiheessa oli toki pätkän loppuosan helpot siivut alkaneetkin. 


-Ei auta. Pakko laittaa kroppa liikkeelle ja jalkaa toisen eteen. En kehtaa pyytää hakemaan tästä. Sauvojen avulla siis juoksuun ja se jopa hieman muistuttaa juoksuakin vaikka täysin huuruilla mennään jo. Hymyilen kyynelten lomasta... Maantielle pienellä loikalla ja sillan yli kohti Anttia ja huoltoa. Kohti sitä viimeistä päätöstä jatkaako vai keskeytänkö. Antti kehuu kuvatessaan viimeistä videota. 
    - Pisimmälle koskaan, aivan mahtavaa. 
Kyllähän nuo kehut tuntuvat hyvältä, mutta silti en voi omalle fiilikselle mitään. En edes vastaa, mutta luulen että kehonkielestä Antti osaa jo lukea tilannetta. 







End chapter

Oulangan huollossa yritän vielä laskea jäljellää olevaa matkaa ja aikaa. Jos teinkin jonkin laskuvirheen aikaisemmin. Mutta ei... sama lopputulos joka perhanan kerta. Yritän syödän hieman sipsejä ja banaania. EA-henkilöt sanovat vielä, että voisinhan minä kävellä hiljokseen maaliin, ei haittaa vaikka menee yliajalle. Totta tuokin ja saisin sanoa, että nyt olis satamailinen taskussa. Mutta en tullut tänne hakemaan tuollaista suoritusta. Tulin hakemaan satamailista hyväksytyn ajan puitteissa, tulin hakemaan hyväksyttyä suoritusta ekasta UTTF osakilpailusta. Mikään muu ei mulle kelvannut. Kaikki muu on omalta osalta epäonnistuminen ja pettymys. Olenko liian vaativa ja rankka itelleni. Ehkä olen, mutta niin on ultramatkatkin niitä suorittaville. Joskus liiankin vaativia ja rankkoja. 

Toki on sanottava, että onhan tämäkin hieno suoritus. 114 km ja lähes 22 h omin jaloin pääosin juosten. Lähes 50 km pidemmälle kuin vuosi sitten. Mutta itelle tämä on pettymys, jopa suurempi kuin viime vuoden kisan keskeytys. Ja pahemmalta se tuntuikin. Tästäkin on silti mentävä eteenpäin ja suunnattava kohti suurta ja tuntematonta, eli jossain vaiheessa saavutettua satamailista ja UTTF kiertueen mustaa liiviä. 

Kuinkas tästä eteenpäin? Omat suunnitelmat ovat jo melko selvät. Mutta ei niistä vielä tässä. Nyt haluan hieman treenirauhaa ja muutenkin tuumailla asioita. Jalanjälki Juoksuvalmennuksen ohjelmalla kuitenkin jatketaan. Oma fyysinen kunto on parempi kuin koskaan ja se on suurelta osin juuri poikien treeniohjelman ansiota. 1+3 jaksotus sopii mulle tosi hyvin ja treenien kuormitus on ollut juuri oikeanlainen. Jonkin verran lasketaan viikkotuntimääriä, kunnes on aika taas alkaa nostamaan niitä.
 
Äärimmäisen iso kiitos kaikille jotka seuraatte mun matkaa ja tsemppaatte eteenpäin. Erityiskiitos Rukalla mukana olleelle omalle huoltojoukolle, Anna, Katri, Jenni ja Antti. Niin ja Viki ja Bolt.

Kesä on saapunut, linnut laulaa ja juhannuskin on ovella.






Kommentit

  1. Inspiroivaa luettavaa. Kiitos, että jaksat kirjoittaa! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  2. Hienosti kirjoitettu. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  3. Viime vuonna 60km jälkeen tajusin juosseeni jalat alta ja seuraavat 80km koitin saada jalkoja toimimaan. Sitten ne taas viimiset 20km toimi. Ei kannata miettiä sitä haastetta, vaan miten haasteen saa taklattua. Nopea kävely kannattaa opetella myös, koska se ei paljon jää hölkkävauhdista, mutta säästää jalkoja.

    VastaaPoista
  4. Jotenkin tästä tulee mieleen oma utmb 2014 jossa kuvittelin olevani superkunnossa ja omat excel taulukot purivat pahasti nilkkaan. Tällä tarkoitan sitä että kun tavoitteet karkaa niin se pitää tunnistaa ajoissa ja himmata siihen vauhtiin jolla pääsee maliin. Et todellakaan pysty juoksemaan sekuntteja varastoon vaan puolenvälin jälkeen kaikki on kiinni mitä tapahtuu korvien välissä. Kiitos että jaoit tarinan ja toivottavasti onnistut 3 kerralla :-)
    T.@niilosmc

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Noinhan se on. Joka kerta viisastuu ja tietää mitä seuraavalla kerralla pitää tehdä toisin 👍

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Roadtrip to Norway 16.-21.7.2017

Teräsvillasta ultravillaksi