Kissavideoita... eikun kisavidoita ja jotain suurempaa...
Uinti 1 krt/vko Matin opastuksella alkoi tuottamaan tulosta. Tekniikka pysyi hallussa ja oppi luottamaan pikkuhiljaa omaan tekemiseen. Ei enää tarvinnut pelätä hukkumista. Tämä ei olisi koskaan onnistunut ilman Mattia. Hän taitaakin olla yksi suurimmista yksittäisistä henkilöistä kohti triathlonunelmaa, muun perheen lisäksi. Ja se perhe on ainakin omasta mielestäni iso. Kuten Vin Diesel aikoinaan sanoi, ehkä Fast & Furious- leffojen ansioista: I don't have friends, I got family. Mulle perhe on aina ollut ja tulee aina olemaan se kaikista tärkein asia.
Mutta mikä se triathlonunelma sitten on... ?????
Nettiä selatessani ja lisää tietoa hakiessani päätin katsoa Youtubesta kisavideoita, ei siis kissavideoita... =) Eka kisavideo oli kooste Hawailta Kailua-Konalta vuodelta 2008 triathlonin täyden matkan MM-kisoista, eli Ironman.Voittaja tuolloin oli, myöhemmin yksi lajin legendoista, Graig Alexander. Tämä video oli melkoisen kova juttu sille päätökselle, että vielä joskus minäkin suoritan täyden matkan, 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu. Toki vaikutuksen teki itse voittaja sekä muut ammattilaiset. Onhan se huikea suoritus, noin 8 h ajalla suorittaa tuo täysi matka, niissä olosuhteissa. Lämpötila lähentelee ruotsalaisen saunan lämpötilaa ja tuuli on välillä jotain infernaalista. Mutta... suuremman vaikutuksen tekivät muut, tuhannet osallistujat, amatöörit. Nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Sokeita, amputoituja, vakavasta sairaudesta selvinneitä tai niitä vastaan taistelevia. Julkkiksia, tuntemattomia. Kaikki samalla lähtöviivalla ja kaikilla sama tavoite. Kuulla maalisuoralla ne kuuluttajan maagiset sanat satojen ja satojen ihmisten hurratessa ja taputtaessa. YOU ARE AN IRONMAN!!!!!!!!!
Se tunnekuohu minkä tämä aiheutti mussa oli jotain niin suurta. Se herkisti silloin ja tekee sen edelleen. Siitä saa voimaa tehdä ja valmistautua johonkin sellaiseen mitä ei olisi koskaan voinut kuvitella tekevänsä.
Tuon videon jälkeen katsoin kaikki Konan kisat mitä Youtubesta löysin. Ja ne kaikki nosti entisestään sitä halua ja tahtoa, että vielä joskus... FULL DISTANCE!!!!!!
Mä tiedän etten koskaan tule olemaan ammattilainen tässä lajissa, en pysty alittamaan 10 tunnin aikaa täydellä matkalla tai 5 tuntia puolikkaalla. Se ei haittaa ja sen on tässä iässä jo oppinut hyväksymään. Mutta se tunne, kun saa mahdollisuuden löytää mielen ja kehon rajat. Se mahdollisuus, että huomaa omaavansa voimia ja kykyjä ylittää ne rajat. Se houkutti ja houkuttaa edelleen eniten. Ja kaikkein hienointa, jos sen pystyy näyttämään muille ja antamaan eväitä löytää ne samat voimat itsestään, jokainen meistä.
Mutta mikä se triathlonunelma sitten on... ?????
Nettiä selatessani ja lisää tietoa hakiessani päätin katsoa Youtubesta kisavideoita, ei siis kissavideoita... =) Eka kisavideo oli kooste Hawailta Kailua-Konalta vuodelta 2008 triathlonin täyden matkan MM-kisoista, eli Ironman.Voittaja tuolloin oli, myöhemmin yksi lajin legendoista, Graig Alexander. Tämä video oli melkoisen kova juttu sille päätökselle, että vielä joskus minäkin suoritan täyden matkan, 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu. Toki vaikutuksen teki itse voittaja sekä muut ammattilaiset. Onhan se huikea suoritus, noin 8 h ajalla suorittaa tuo täysi matka, niissä olosuhteissa. Lämpötila lähentelee ruotsalaisen saunan lämpötilaa ja tuuli on välillä jotain infernaalista. Mutta... suuremman vaikutuksen tekivät muut, tuhannet osallistujat, amatöörit. Nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Sokeita, amputoituja, vakavasta sairaudesta selvinneitä tai niitä vastaan taistelevia. Julkkiksia, tuntemattomia. Kaikki samalla lähtöviivalla ja kaikilla sama tavoite. Kuulla maalisuoralla ne kuuluttajan maagiset sanat satojen ja satojen ihmisten hurratessa ja taputtaessa. YOU ARE AN IRONMAN!!!!!!!!!
Se tunnekuohu minkä tämä aiheutti mussa oli jotain niin suurta. Se herkisti silloin ja tekee sen edelleen. Siitä saa voimaa tehdä ja valmistautua johonkin sellaiseen mitä ei olisi koskaan voinut kuvitella tekevänsä.
Tuon videon jälkeen katsoin kaikki Konan kisat mitä Youtubesta löysin. Ja ne kaikki nosti entisestään sitä halua ja tahtoa, että vielä joskus... FULL DISTANCE!!!!!!
Mä tiedän etten koskaan tule olemaan ammattilainen tässä lajissa, en pysty alittamaan 10 tunnin aikaa täydellä matkalla tai 5 tuntia puolikkaalla. Se ei haittaa ja sen on tässä iässä jo oppinut hyväksymään. Mutta se tunne, kun saa mahdollisuuden löytää mielen ja kehon rajat. Se mahdollisuus, että huomaa omaavansa voimia ja kykyjä ylittää ne rajat. Se houkutti ja houkuttaa edelleen eniten. Ja kaikkein hienointa, jos sen pystyy näyttämään muille ja antamaan eväitä löytää ne samat voimat itsestään, jokainen meistä.
Kommentit
Lähetä kommentti