Tulevaisuuden näkymät, eli mitkä on ne kisat joihin haaveilee osallistuvansa... sekä kevään treenejä...

Tuon kisakalenterin kun sai tehtyä niin kaikki tosiaan selkeytyi. Kalenterissa oli 2016 kesälle kolme kisaa, 2017 neljä kisaa ja 2018 (se kesä kun täytän 40!!!!!) 5 tai 6 kisaa. Riippuen Vanajanlinnan ja Rokulitriathlonin aikatauluista. 2015 suoritin siis kaksi pikamatkaa. Alunperin oli tarkoitus suorittaa 2016 pari pikamatkaa ja yksi perusmatka ja siitä sitten pikkuhiljaa jatkaa seuraavina kesinä pitemmille matkoille tavoitteena tuo vuoden 2018 täysmatka... No eihän siitä tullut lasta eikä jaskaa... Nälkä kasvoi syödessä ja ilmoittauduin jo itseasiassa vuoden 2015 lopulla Tahkolle 6.8.2016 puolimatkan kisaan... siis 1,9 km uinti, 90 km pyöräily ja 21,2 km juoksu... Päässä oli silloi(nkin) jotain vikaa ja häikkää. Muuten kisakalenteri tuolle ajalle näyttää tältä. Tätä sitten ei ole vielä julkaistu muille kuin harvoille ja valituille... =) Punaisella merkitty aina kesän pääkisa.

• 2016: Rokulitriathlon, pikamatka; Tahko, puolikas; Vaasa, pikamatka
• 2017: Rokulitriathlon, pikamatka; Joroinen, puolikas; Tahko, perusmatka; Vaasa, pikamatka
• 2018: Rokulitriathlon, pikamatka; Finntriathlon Kerää Koko Sarja, eli Vanajanlinna, pikamatka; Vierumäki, perusmatka; Joroinen, puolikas ja kruununa tälle harrastukselle TAHKO TÄYSMATKA, loppuun vielä Vaasa, pikamatka

Ja mulla tosiaan nälkä kasvaa syödessä, kun oon tällainen läpipaska muutenkin. Olishan se hienoa joskus päästä Hawaijille Konaan...

Tarkoitus oli siis aloittaa heti alkuvuodesta kovat treenit Tahkon puolikasta varten. Tähän vois heittää sellaisen kuluneen lauseen kuin että Miten meni noin niinku omasta mielestä...??? Vituiks meni sano vatanen... Tammikuu ja helmikuu sairasteltiin koko perhe enemmän tai vähemmän. Maaliskuussa pääsin vasta aloittamaan treenamisen. Ja se tuntui todella hyvältä. Treenamissen oli jäänyt koukkuun. Sekä kroppa, että mieli. Uintia 1 krt viikossa. Ja nyt pystyin uimaan jo 2 kilometriä kerralla. Mukaan tuli myös jonkinverran tekniikkatreeniä sekä intervallia. Ja Matin avustuksella tietenkin. Cooperin testinkin suoritin uinnissa, 12 min 525 metriä. Juoksu sujui ilman kipuja kolme, joskus neljäkin kertaa viikossa. Yleensä kuitenkin kolme... =) Siihen päälle vielä yhdet jäätreenit. Pyöräily ei kuitenkaan onnistunut, olihan pihalla lunta ja jäätä... Siinä vaiheessa istuttiin Annan kanssa alas ja hieman juteltiin. Tai minä siis olin kerännyt rohkeutta ja kerroin asiani mitä olin jo miettinyt pitkään. Kysyin suoraan, että jos haluan sillä tasolla mitä haluaisin harrastaa tätä lajia sekä omasta mielestäni jotenkin menestyä kisoissa niin olisi tehtävä tiettyjä hankintoja. Nämä sisälsivät mm. triathlonpyörän, uuden märkäpuvu, uuden kisa-asun jne. Silmien laserleikkauskin kävi mielessä. No sen sai onneksi unohtaa, Anna yllätti mut täysin hääpäivänä 28.2 hankkimalla mulle uimalasit vahvuuksilla. Enpä osannut odottaa sitäkään. Ja tuo lahja oli ja on edelleen todella tarpeellinen. Se tunne kun ensimmäistä kertaa 26 vuoteen pystyy uimaan uimahallissa ja järvessä ja näkemään muutakin kuin sumua... Sanoinkuvaamaton tunne jälleen kerran.
Palataan nyt kuitenkin tuohon keskusteluun välinehankinnoista ja siitä miten paljon voin ja voidaan perheenä panostaa tähän lajiin. Yhdessä tässä kuitenkin ollaan ja eletään. Juteltiin siitä mitä kamat maksais ja mikä olisi budjetti. Onneksi rahaa kasvaa puissa, niin se ei tuottanut ongelmia... =)
Ja päätös oli, että panostetaan kovemmin ja katsotaan mihin rahkeet riittää. Ja oppi tästä asiasta... PUHUKAA JA KESKUSTELKAA ASIOISTA HYVÄT IHMISET!!!! =) =) 

Enhän toki malttanut odottaa "luvan" saatuani hetkeäkään. Ensin se pyörä... löysin sopivan hintaisen tri-pyörän eräästä nettiliikkeestä. Juuri kun olin klikkaamassa tilausta läpi, ajattelin vielä googlata kyseistä pyörää. Ja se kannatta. Eräs toinen nettiliike möi samaa pyörää puolet halvemmalla... siis puolet halvemmalla. Ei paljoa tarvinnut miettiä, tilaus läpi ja pyörä oli alle viikossa pihassa. Ja tämä tilattiin siis suomalaisesta liikkeestä. Tri-pyöräthän siis saattavat maksaa lähes 10 000 euroa. Tämä mun pyörä ei aivan noihin hintoihin noussut, hieman jäätiin alle... Hintaa huimat 590 euroa!!! =) Uusi märkäpuku, triathloniin tarkoitettu, tuli hankittua Helsingin lomareissulta myöhemmin keväällä. Pyörän hankkimisen jälkeen hankin harjoitusvastuksen, jolla voi polkea sisälläkin. Olohuoneeseen en sentään sitä tuonut, hallissa poljin useamman "lenkin" viikossa.

Treenisali

Yleensä kolme noin tunnin lenkkiä ja yksi pitempi, matalasykkeinen lenkki. Samalla tabletissa pyöri, jos yksin poljin, Konan kisavideoita. Eräällä pitkällä "lenkillä" Aleksin kanssa katottiin parin tunnin leffa. Aleksi istui vieressä sohvalla ja huolehti nesteytyksestä. =) Vaikka hallissa oli mukava polkea, oli se tunne kun ekan kerran pääs pihalle uudella pyörällä huikea. Vauhdit aivan eri luokkaa kuin vanhalla pyörällä, sykkeet pysyi matalampana sekä jalat kesti paremmin. Ja myös pää kesti paremmin. =)
Myös juoksu alkoi sujumaan paremmin ja paremmin. Kiitos tästä viime vuoden lopun kuukauden juoksuohjelmalle. Pystyin juoksemaan ilman kipuja yli 10 kilometrin lenkkejä, vauhdin vaihdellessa 6 - 4.5 min/km. Sykkeistä ei sitten puhutakkaan mitään. =) Kaikenkaikkiaan mieli ja keho alkoi nauttimaan siitä, että pääsi juoksemaan, pääsi pyöräilemään ja uimaan. Sai rääkätä kehoa ja mieltä. Pää lepäsi lenkkipoluilla ja pyörän selässä. Uimahallissa vaikka samalla radalla oli muitakin, pystyi keskittymään vain siihen omaan tekemiseen. Nautti tietyllä tavalla siitä yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta mitä kokee lenkeillä. Oppi kestämään sen henkisen taakan minkä oli tarkoituksella luonut päättämällä, että nämä on ne kisat. Sai kykyä nousta sen seinän yli, mikä tulee vastaan pitkillä pyörä- tai juoksulenkillä. Tarkoituksella tein juoksulenkit ilman nesteitä. Eli jos lenkki oli noin tunnin, en ottanut mitään juomaa mukaan. Pyörälenkille otin kuitenkin. Tällä yritin "opettaa" kehoa ja mieltä kestämään normaalia kovemmissa oloissa.
Toinen Jokamiehen Rokulitriathlon alkoi jo kummittelemaan mielessä. Vaikka pääkisa tulee olemaan Tahkon puolikas ja koko kevät on treenattu sitä silmälläpitäen ja Rokulitriathlon ensimmäinen kisanomainen harjoitus kummitteli se takaraivossa lenkeillä. Onhan kisa kuitenkin aina kisa... =) Ja kun tuli tieto, että kisaan ja samaan sarjaan oli osallistumassa maailman 10 parhaan joukossa oleva paratriathlonisti, Jussi Lotvonen. Eli oppi siinä kisassa tulisi olemaan kullanarvoista.