Jos jollain on ylimääräistä myynnissä... siis inspiraatiota... =)
Inspiraatio, tai oikeastaan sen puute. Sekä treenaamisessa, että näköjään tässä kirjoittamisessakin. Jostain pitäis vaan löytää taas se tahto ja halu. Toki treenitunteja tulee viikkoa kohti 5-8 tuntia riippuen viikosta. Mutta se lähtö sinne treenaamaan... No ihminen on perusluonteeltaan laiska ja olishan se helpompi ja mukavampi maata sohvalla ja katella leffoja... =) Syödä karkkia ja suklaata ja muita herkkuja. Mutta kun pitäis uida, pyöräillä ja juostakin. Ja siinä sivussa tehdä töitä ja nauttia vapaa-ajasta perheen kanssa. Ja koska sitä vapaa-aikaa on muutenkin niin paljon, niin aletaan tekemään remonttia. Toki tuota remonttia on jo siirretty niin useasti, että on se jo aikakin tehdä. Ja lupauduin kunnallisvaaliehdokkaaksi ja pääsin vielä läpikin. Eli nyt aletaan sitten varmaan pyörittämään elämää kuten eräs triathlonia harrastava ministerismies. 8 h unta, 8 h työtä ja 8 h vapaa-aikaa. Helppoa vai mitä... =D
No kyllä tuohon urheilupuoleen on kuitenkin jotenkin yritetty panostaa. Ensi viikolla olis tarkoitus päästä eroon silmälaseista. Eli laseria silmiin ja katotaan kävelläänkö pihalle ilman laseja vai kepin kanssa... ;) Onnistuessaan tuo kyllä suuren helpotuksen ihan jokapäiväiseenkin elämään. Ilman laseja kun tulee oltua sokea kuin myyrä. Laserleikkauksen lisäksi tuli hankittua uusi sykemittari, Polar V800. Vaikka tuo edellinen, Polar RCX5, oli hyvä niin onhan tämä V800 aivan eri luokkaa. Mittarin osalta siis hypättiin kerralla ammattilaisten ryhmään. Enää ei puutu paljoa.
On tässä kevään mittaan kuitenkin tullut jonkin verran reenattua. Kaksi triathlonleiriä Ogoloman kanssa jo takana ja tulevana lauantaina kolmas. Toisaalta näin porukassa on helpompi treenata, kun on sitä väkeä jotka kirittää jopa tällaista yksinäistä sutta. Muutamia valonpilkahduksia on toki harjoittelun suhteen. Oikeanlainen musiikki saa aikaan melkoisen hienoja fiiliksiä, kun palautuu mieleen viime kesän kisat. Eli ehkä tässä mennään siinä rajoilla, että alkaa taas tapahtumaan. Viime kevääseen verrattuna treenitunteja viikossa on kuitenkin enemmän. Tosin se laatu ja fiilis ei ole aina ollut sama kuin vuosi sitten...
Mutta toisaalta jos henkisellä puolella otetaan takapakkia, niin kyllähän se fyysisen puolen pitää samassa suhteessa ottaa takapakkia myös... =) Eli ei treenata jos ei kiinnosta. Tai sitten otetaan itteä niskasta kiinni ja lähetään sinne treenaamaan. Tuohan on vähän sama, kuin kisassa eteen tuleva seinä. Aina löytyy joku keino millä välttää treeni tai miten siirtää se huomiselle. Jos näin tekee jatkuvasti, niin ei löydä sitä voimaa päästä sen seinän yli sitten kisassakaan. Ja sama homma esim. imuroinnissa. Ei se ole kyllä mulle mikään kuppi teetä, mutta jos ei sitä hoida, niin huomenna on entistä pölyisempää. Hyvin yksinkertaista, mutta niin totta.
No kyllä tuohon urheilupuoleen on kuitenkin jotenkin yritetty panostaa. Ensi viikolla olis tarkoitus päästä eroon silmälaseista. Eli laseria silmiin ja katotaan kävelläänkö pihalle ilman laseja vai kepin kanssa... ;) Onnistuessaan tuo kyllä suuren helpotuksen ihan jokapäiväiseenkin elämään. Ilman laseja kun tulee oltua sokea kuin myyrä. Laserleikkauksen lisäksi tuli hankittua uusi sykemittari, Polar V800. Vaikka tuo edellinen, Polar RCX5, oli hyvä niin onhan tämä V800 aivan eri luokkaa. Mittarin osalta siis hypättiin kerralla ammattilaisten ryhmään. Enää ei puutu paljoa.
On tässä kevään mittaan kuitenkin tullut jonkin verran reenattua. Kaksi triathlonleiriä Ogoloman kanssa jo takana ja tulevana lauantaina kolmas. Toisaalta näin porukassa on helpompi treenata, kun on sitä väkeä jotka kirittää jopa tällaista yksinäistä sutta. Muutamia valonpilkahduksia on toki harjoittelun suhteen. Oikeanlainen musiikki saa aikaan melkoisen hienoja fiiliksiä, kun palautuu mieleen viime kesän kisat. Eli ehkä tässä mennään siinä rajoilla, että alkaa taas tapahtumaan. Viime kevääseen verrattuna treenitunteja viikossa on kuitenkin enemmän. Tosin se laatu ja fiilis ei ole aina ollut sama kuin vuosi sitten...
Mutta toisaalta jos henkisellä puolella otetaan takapakkia, niin kyllähän se fyysisen puolen pitää samassa suhteessa ottaa takapakkia myös... =) Eli ei treenata jos ei kiinnosta. Tai sitten otetaan itteä niskasta kiinni ja lähetään sinne treenaamaan. Tuohan on vähän sama, kuin kisassa eteen tuleva seinä. Aina löytyy joku keino millä välttää treeni tai miten siirtää se huomiselle. Jos näin tekee jatkuvasti, niin ei löydä sitä voimaa päästä sen seinän yli sitten kisassakaan. Ja sama homma esim. imuroinnissa. Ei se ole kyllä mulle mikään kuppi teetä, mutta jos ei sitä hoida, niin huomenna on entistä pölyisempää. Hyvin yksinkertaista, mutta niin totta.
Kommentit
Lähetä kommentti