Kesän avauskisat, Alajärvi maraton 17.6.2017 sekä Rokulitriathlon 1/8-matka 1.7.2017
Kesän avauskisa, Alajärvi maraton 17.6.2017. Matkana ei tokikaan maraton eikä etes puolikas. Vaan varttimara, eli 10,5 km. Keli oli huikea, lämmintä tais olla 27 astetta ja tuulta ei käytännössä lainkaan. Menossa mukana Ogolomasta muitakin, Anniina ja Virpi samalla matkalla ja Kimmo vetäs puolikkaan podiumin arvoisesti. Huikea suoritus ja sai oman sarjankin kisan jälkeen... =)
Omalta osalta kisa oli hieman kaksijakoinen. Oli tarkoitus aloittaa rennosti ja kiristää loppua kohden. No mites se onnistuu jos alusta asti sykkeet hakkaa ihan tapissa... Eli matka muuttui rennosta, nousevatempoisesta juoksusta, selviytymistaisteluun. Loppuaika painui hieman päälle tunnin, keskisyke oli 181... keskivauhti kuitenkin vain 6,03 min/km. Hieman aiheutti lisää harmaita hiuksia tuota Joroista silmälläpitäen. Loppukirin sain kuitenkin tässäkin aikaan. Se on kuitenkin se mistä ihmiset muistaa. Eli järkyttävän kova kiri stadionilla. Ei kukaan niitä aikoja muista enää ja sijoituksia. Mutta, kun puhutaan että tiiättäkö sen kaverin joka hölkkää koko kisan hiljokseen ja vetää lopussa sellasen kirin että oksat pois... =) No olishan se joskus mukava päästä sinne palkintokorokkeelle... Täytyy ehkä valita kisoja joissa on vain kolme osallistujaa omassa sarjassa... =)
Seuraava kisa kuitenkin antoi hieman parempia tuntemuksia jatkoa ajatellen. Kyseessä siis kolmas Rokulitriathlon Alajärvellä 1.7.2017. Matkana pikamatka. Keli oli kaikinpuolin hyvä. Ei liian kuuma ja tuulikin oikein sopiva. Tällä kertaa ajattelin valmistautua kisaan erilailla kuin aikaisemmin. Annakin suositteli sitä ja sitähän sitten kokeiltiin. Eli ei mennä ihan niin syvälle kuin aiemmin. Ollaan rennosti ja pientä lämmittelyä. Sellainen huoleton valmistautuminen oli nyt. Matti oli jo kisapaikalla ja Anna tuli hieman ennen lähtöä myös. Ja täytyy sanoa, että tuo valmistautuminen toimi yllättävän hyvin. Toki autossa menomatkalla kuuntelin aiheeseen sopivaa musiikkia.
Kuitenkin märkäpukua pukiessa alkoi hieman jännittämään, mutta sehän taitaa olla normaalia... ?!?! Kisassa jälleen mukana Ogoloman porukkaa, tällä kertaa kaikki. =) Kimmo lähti jo aikaisemmin pitkälle matkalle ja olihan siinä hienoa tsempata kun kaveri tuli järvestä. Ja olihan pitkällä matkalla mukana myös Henna, joka koko talven kävi meidän kanssa uimassa. Lyhyellä matkalla sitten olikin muut mukana. Eli Virpi, Anniina, Saila, Sanna, Ismo ja minä ite... =)
Järvessä lähtölaukausta odotellessa hieman siinä tsempattiin toisiamme ja rauhoiteltiin tilannetta. Treeneissä oon aina hypänny järveen laiturilta pommilla, mutta nyt en niin saanut tehdä... =(. Lähdön jälkeen suoraan lumpeiden sekaan ja menoksi. Enää ei kuitenkaan lumpeet haitanneet yhtään. Eli on tullut lisää luottoa siihen omaan tekemiseen. Muutenkin uinti sujui kohtuu hyvin. Lopussa vasen olkapää väsyi ihmeellisesti... tiedä sitten mistä johtui. Uintiaika kuitenkin lähes puoli minuuttia parempi kuin viime vuonna. Ja rantautuminenkin sujui paremmin. Ei huimannut yhtään. Vaihto sujui melko hyvin ja uudet pyöräkengät sujahti jalkaan mukavasti. Aikaa toki vaihtoon meni liikaa... Kajareista kuului oma nimi ja viime vuoden sijoitus. =) hymyilytti ja tuntui mukavalta. Pyörälle noustessa ekaks muistin viime vuoden ojaan ajon. Mitenhän nyt käy... pysyin kuitenkin ojien välissä... =) Ja kannustajia oli tullut lisää, Rami oli tullut sekä Timo Niilon ja veljensä kanssa.
Pyöräily olikin taas mukavaa ja sujui hyvin... vaikka ulkopyöräilyä ei ole paljoa tullut harrastettua tänä keväänä, niin siitä huolimatta oli jotenkin helppoa ajaa. Pientä muutosta viime vuoteen on poljinnopeuden nosto. Viime kesänä ajoin 80-85 kadenssilla ja nyt 90-95. Todella iso ero, täytyy sanoa. Mäet meni helposti ja alamäkiin sai hyvin rullattua vauhtia lisää. Keskinopeus oli 30,1 ja keskisyke 169. Pyöräilyaika hieman parempi kuin viime vuonna ja vaihtoon hyvissä voimin ja täynnä energiaa. Vaihto sujui nopeasti, vesipullo niskaan ja heitto pois. Matti toki luuli, että tarjosin siitä vettä, mutta pettyi saadessaan tyhjän pullon... =)
Juoksu lähti sujumaan yllättävän hyvin treenimääriin nähden. Vauhtia oli vähän liikaakin, mutta sykkeet pysyi sopivana ja jalat oli yllättävän tuoreet. Eli tuo kadenssin nosto pyöräilyssä vaikutti noinkin paljon. Juoksuaika hieman parempi kuin viime vuonna, keskivauhti oli 5.24, mikä on kova vauhti mulle. Keskisyke 174. Loppuun heitin taas hurjan loppukirin ja tuntui kuin olisi lentoon lähtenyt. Maalissa mitali kaulaan ja palauttelemaan muiden joukkoon. Anna ja Matti sekä Rami oli oottelemassa ja muut, jo maaliin tulleet Ogoloman triathleetit. Oli siistiä kun "seurasta" oli muita oottelemassa ja samalla tsempattiin muita.
Loppujen lopuksin yllättävän hyvin sujui kisa. Vaikka aika ei viime vuodesta juuri parantunut, tuli tuo aika paljon helpommalla. Ja tulihan Ogolomalle menestystä useampana mitalisijana ja mikä tärkeintä, kaikki pääsi maaliin.
Illalla vielä mökille ja palautuminen käyntiin. Kuitenkin hieman harmitti, kun olisi ollut varaa kiristää pyörässä ja juoksussa. Olisi voinut tulla hyväkin parannus viime vuoteen nähden. Välillä tuo jopa v*tutti. Mutta eilisen lenkin jälkeen ei enää yhtään. 1h30 minuuttia pyörää navakassa tuulessa ja lopun vesisateessa ja päälle 30 min juoksu. Vauhdit ja sykkeet pysyi hyvinä sekä kadenssi kokoajan noin 90 pyöräilyssä. Antoi tosi paljon uskoa Joroisille, joka on jo aivan kulman takana... 15.7 pamahtaa, eli enää 9 vrk 9h ja 40 min noin suunnilleen...Tahkon puolikkaan aikahan oli vajaat 7 h ja tuota olis tarkoitus lähteä parantamaan. Toki reitti Joroisilla ei ole niin mäkinen kuin Tahkolla. Sen suhteen ei aivan täysin vertailukelpoiset tulokset tule olemaan. Mutta jotain suuntaa antaa kehityksestä. Ja paraneeko tuo aika vai ei... se nähdään lauantaina 15.7 tuossa illansuussa.
Äärimmäisen iso kiitos jälleen kaikille mukana olleille sekä muille keltä oon saanut tukea ja tsemppejä. Se on raakan suuri voima mitä se tuo. Ja iso kiitos tuolle omalle seuralle, eli suuri ja mahtava Ogoloma Triathlon. Teidän kanssa on mukava treenata ja käydä henkeviä keskusteluja tuolla somessa... =) Tästä porukasta kuullaan vielä. Mutta nyt 🐑 kuittaa ja kiittää.
Omalta osalta kisa oli hieman kaksijakoinen. Oli tarkoitus aloittaa rennosti ja kiristää loppua kohden. No mites se onnistuu jos alusta asti sykkeet hakkaa ihan tapissa... Eli matka muuttui rennosta, nousevatempoisesta juoksusta, selviytymistaisteluun. Loppuaika painui hieman päälle tunnin, keskisyke oli 181... keskivauhti kuitenkin vain 6,03 min/km. Hieman aiheutti lisää harmaita hiuksia tuota Joroista silmälläpitäen. Loppukirin sain kuitenkin tässäkin aikaan. Se on kuitenkin se mistä ihmiset muistaa. Eli järkyttävän kova kiri stadionilla. Ei kukaan niitä aikoja muista enää ja sijoituksia. Mutta, kun puhutaan että tiiättäkö sen kaverin joka hölkkää koko kisan hiljokseen ja vetää lopussa sellasen kirin että oksat pois... =) No olishan se joskus mukava päästä sinne palkintokorokkeelle... Täytyy ehkä valita kisoja joissa on vain kolme osallistujaa omassa sarjassa... =)
Seuraava kisa kuitenkin antoi hieman parempia tuntemuksia jatkoa ajatellen. Kyseessä siis kolmas Rokulitriathlon Alajärvellä 1.7.2017. Matkana pikamatka. Keli oli kaikinpuolin hyvä. Ei liian kuuma ja tuulikin oikein sopiva. Tällä kertaa ajattelin valmistautua kisaan erilailla kuin aikaisemmin. Annakin suositteli sitä ja sitähän sitten kokeiltiin. Eli ei mennä ihan niin syvälle kuin aiemmin. Ollaan rennosti ja pientä lämmittelyä. Sellainen huoleton valmistautuminen oli nyt. Matti oli jo kisapaikalla ja Anna tuli hieman ennen lähtöä myös. Ja täytyy sanoa, että tuo valmistautuminen toimi yllättävän hyvin. Toki autossa menomatkalla kuuntelin aiheeseen sopivaa musiikkia.
Kuitenkin märkäpukua pukiessa alkoi hieman jännittämään, mutta sehän taitaa olla normaalia... ?!?! Kisassa jälleen mukana Ogoloman porukkaa, tällä kertaa kaikki. =) Kimmo lähti jo aikaisemmin pitkälle matkalle ja olihan siinä hienoa tsempata kun kaveri tuli järvestä. Ja olihan pitkällä matkalla mukana myös Henna, joka koko talven kävi meidän kanssa uimassa. Lyhyellä matkalla sitten olikin muut mukana. Eli Virpi, Anniina, Saila, Sanna, Ismo ja minä ite... =)
Järvessä lähtölaukausta odotellessa hieman siinä tsempattiin toisiamme ja rauhoiteltiin tilannetta. Treeneissä oon aina hypänny järveen laiturilta pommilla, mutta nyt en niin saanut tehdä... =(. Lähdön jälkeen suoraan lumpeiden sekaan ja menoksi. Enää ei kuitenkaan lumpeet haitanneet yhtään. Eli on tullut lisää luottoa siihen omaan tekemiseen. Muutenkin uinti sujui kohtuu hyvin. Lopussa vasen olkapää väsyi ihmeellisesti... tiedä sitten mistä johtui. Uintiaika kuitenkin lähes puoli minuuttia parempi kuin viime vuonna. Ja rantautuminenkin sujui paremmin. Ei huimannut yhtään. Vaihto sujui melko hyvin ja uudet pyöräkengät sujahti jalkaan mukavasti. Aikaa toki vaihtoon meni liikaa... Kajareista kuului oma nimi ja viime vuoden sijoitus. =) hymyilytti ja tuntui mukavalta. Pyörälle noustessa ekaks muistin viime vuoden ojaan ajon. Mitenhän nyt käy... pysyin kuitenkin ojien välissä... =) Ja kannustajia oli tullut lisää, Rami oli tullut sekä Timo Niilon ja veljensä kanssa.
Pyöräily olikin taas mukavaa ja sujui hyvin... vaikka ulkopyöräilyä ei ole paljoa tullut harrastettua tänä keväänä, niin siitä huolimatta oli jotenkin helppoa ajaa. Pientä muutosta viime vuoteen on poljinnopeuden nosto. Viime kesänä ajoin 80-85 kadenssilla ja nyt 90-95. Todella iso ero, täytyy sanoa. Mäet meni helposti ja alamäkiin sai hyvin rullattua vauhtia lisää. Keskinopeus oli 30,1 ja keskisyke 169. Pyöräilyaika hieman parempi kuin viime vuonna ja vaihtoon hyvissä voimin ja täynnä energiaa. Vaihto sujui nopeasti, vesipullo niskaan ja heitto pois. Matti toki luuli, että tarjosin siitä vettä, mutta pettyi saadessaan tyhjän pullon... =)
Juoksu lähti sujumaan yllättävän hyvin treenimääriin nähden. Vauhtia oli vähän liikaakin, mutta sykkeet pysyi sopivana ja jalat oli yllättävän tuoreet. Eli tuo kadenssin nosto pyöräilyssä vaikutti noinkin paljon. Juoksuaika hieman parempi kuin viime vuonna, keskivauhti oli 5.24, mikä on kova vauhti mulle. Keskisyke 174. Loppuun heitin taas hurjan loppukirin ja tuntui kuin olisi lentoon lähtenyt. Maalissa mitali kaulaan ja palauttelemaan muiden joukkoon. Anna ja Matti sekä Rami oli oottelemassa ja muut, jo maaliin tulleet Ogoloman triathleetit. Oli siistiä kun "seurasta" oli muita oottelemassa ja samalla tsempattiin muita.
Loppujen lopuksin yllättävän hyvin sujui kisa. Vaikka aika ei viime vuodesta juuri parantunut, tuli tuo aika paljon helpommalla. Ja tulihan Ogolomalle menestystä useampana mitalisijana ja mikä tärkeintä, kaikki pääsi maaliin.
 |
| Aina pitäis muistaa hymyillä kameralle. Kuvat otti Pirjo Savola. Kiitos. |
Illalla vielä mökille ja palautuminen käyntiin. Kuitenkin hieman harmitti, kun olisi ollut varaa kiristää pyörässä ja juoksussa. Olisi voinut tulla hyväkin parannus viime vuoteen nähden. Välillä tuo jopa v*tutti. Mutta eilisen lenkin jälkeen ei enää yhtään. 1h30 minuuttia pyörää navakassa tuulessa ja lopun vesisateessa ja päälle 30 min juoksu. Vauhdit ja sykkeet pysyi hyvinä sekä kadenssi kokoajan noin 90 pyöräilyssä. Antoi tosi paljon uskoa Joroisille, joka on jo aivan kulman takana... 15.7 pamahtaa, eli enää 9 vrk 9h ja 40 min noin suunnilleen...Tahkon puolikkaan aikahan oli vajaat 7 h ja tuota olis tarkoitus lähteä parantamaan. Toki reitti Joroisilla ei ole niin mäkinen kuin Tahkolla. Sen suhteen ei aivan täysin vertailukelpoiset tulokset tule olemaan. Mutta jotain suuntaa antaa kehityksestä. Ja paraneeko tuo aika vai ei... se nähdään lauantaina 15.7 tuossa illansuussa.
Äärimmäisen iso kiitos jälleen kaikille mukana olleille sekä muille keltä oon saanut tukea ja tsemppejä. Se on raakan suuri voima mitä se tuo. Ja iso kiitos tuolle omalle seuralle, eli suuri ja mahtava Ogoloma Triathlon. Teidän kanssa on mukava treenata ja käydä henkeviä keskusteluja tuolla somessa... =) Tästä porukasta kuullaan vielä. Mutta nyt 🐑 kuittaa ja kiittää.
Kommentit
Lähetä kommentti