Juhoedvard

Lääkärin määräämä kolmen viikon juoksukielto, sen jälkeen parin viikon flunssa. Ja edelleen tuntui reidessä oudolta, kireältä. Ei siis vieläkään juoksua. Venyttelyä, rullailua, hierontaa. Uintia ja vähän luistelua. Avannossa käyntiä ja henkistä hoitoa. Takaraivossa paukkui silti, että kestääkö jalka? Milloin sitä tohtii kokeilla? Vai tohtiiko sitä kokeilla...? No, sitä tuli kokeiltua perjantaina 16.12. Illalla ysin jälkeen ajattelin, että nyt on pakko. Ei ollut enää flunssaa ja muutenkin tuntui kaikin puolin ihan hyvältä. Ei sykevyötä eikä muitakaan vempeleitä mukaan. Otsalamppu oli päässä ja heijastinliivi. Kyllä muuten tuntui hyvältä laittaa lenkkarit jalkaan... =) Reilu puolen tunnin, melkoisen vauhdikas, juoksulenkki. Ja vauhdikkaalla tarkoitan oikeasti kovaa vauhtia. Lopussa tuntui, että keuhkot repeää ja sydän hyppää rinnasta läpi. Mutta... missään vaiheessa lenkkiä ei tuntunut kipua reidessä. Eikä lenkin jälkeen, eikä tunnu vieläkään. Venyttelin ja rullailin huolella pari iltaa...

Syksyhän on parasta aikaa kasvattaa peruskestävyyttä. Pitkiä, matalasykkeisiä lenkkejä maustettuna kovatempoisilla intervalleilla. Päälle lihaskuntoa ja lajitekniikkaa. Hyvät eväät valmistautua tulevaan kesään ja entistä kovempiin tuloksiin kisoissa. Näyttää muille mistä se kana k*see ja kuinka kovaa sitä oikeastaan voikaan mennä. Mutta... Edellisessä kirjoituksessa tuli ilmi tuo jalan ongelma. No sitä hoidettiin kolme viikkoa. Eli viikon lääkekuuri, hierontaa, venyttelyä. EI JUOKSUA!!!!!! Kävelynkin jätin muutamiin lyhyisiin kävelyihin koiran kanssa ja viikonlopun hirvenmetästykseen. Ainoat lajitreenit tein uimahallissa kerran viikossa. Ja sielläkin uitiin "ilman jalkoja". Saatiin vähän lisää tekniikkaa käsiin ja ehkä voimaakin... =) Ja siihen lisäks luistelua kerran viikossa. Viime viikon torstaina eli 17.11 loppui tuo lääkärin määräämä juoksukielto. Tarkoitus oli testata jalkaa heti. No kroppa päätti toisin. Pukkasi ennen keskiviikkoa päälle mukavan flunssan, mutta onnek...

Tuossa edellisessä kirjoituksessa oli maininta ettei syytä huoleen tuon jalan takia... nooh. Sain sitten viimeinkin tilattua ajan tohtorille ja oli aika tylyä kuultavaa... Vastus lateraliksessa, eli reiden ulommaisessa lihaksessa on ongelmia. Kolmen viikon ehdoton juoksukielto ja viikon lääkekuuri päälle. Tämän jälkeen saa kokeilla juoksua, mutta lopetettava heti jos kipuja ilmenee. Jos näin käy niin lepoa jatkettava ja lääkekuuri uudestaan päälle. Tuona aikana toki itsehoitona kylmää ja venyttelyä sekä hierontaa. Jos näillä ei saada ongelmaa selätettyä niin lajin vaihto tai puukon alle... Ja tuo ongelma on nimenomaan se, että tämä kyseinen lihas on jatkuvassa jännityksessä. Tai näin ainakin sen ite ymmärsin ja siltä se tuntuukin. Kokoajan tuntuu kuin lihas katkeaisi pienestäkin kosketuksesta. Ja tämän on aiheuttanut virheasento pyöräilyssä ja juoksussa. Eli tuo Tahkon kisa oli sittenkin fyysisesti raskaampi kuin arvasinkaan. 90 kilometriä pyöräilyä jalkaterä 45 asteen kulmassa sisäänp...

Treenien aikataulutusta. Mitä tehdään milloinkin. Kuinka kehitetään itseä ja treenejä, jotta päästään siihen tavoitteeseen mikä tulee eteen? PaaluRUN 1.10, matkana 10 km, avasi tämän uuden kauden. Vai lopetti edellisen...? Tuo kisahan oli ajallisesti juuri lepokauden lopussa. Eli sinne mentiin kylmiltään nauttimaan lapsuusajan maisemista. Maisemista kyllä saikin nauttia, mutta sitten itse juoksu oli aivan jotain muuta kuin nauttimista... Väkeä oli kerääntynyt oikein mukavasti Paalupaikalle, keli oli syksyisen tuulinen mutta aurinkoinen. Ja kyllähän kaikki tietää nuo Paalupaikan maisemat... =) Ajanotossakin oli ns. kotikenttäetu, kun Matti oli ajanottajana. Hieman ennen lähtöä vähän lämmittelyä ja venyttelyä. Musiikin kuuntelua ja sinne oman mielen sopukoihin tunkeutumista. Sen verran on tuo triathlonjuttu jäänyt päälle, että oli pakko käydä hieman vettä sivelemässä naamaan järvestä ja sitten kävelin pyörän ohi ja kosketin sitä... =) Sitten viivalle ja odottamaan... taas alkoi jännittä...

Otetaan happea ja levätään... Keho ja mieli pitää saada palautumaan kisoista ja treeneistä... Pitää löytää taas se into ja inspiraatio... Mietitään miten treenausta kehitetään... Niinpä. Miten se sitten toimii ihan niinkuin aikuisten oikeasti? No aika heikosti. Kuukausi oli tarkoitus pitää taukoa. Se lyheni kolmeen viikkoon. Tuon kolmen viikon aikana tuli nyt jonkin verran liikuttua, mutta aina ilman sykemittaria. Sen laitoin päälle vasta eilen, kun tein vajaan tunnin kävelylenkin matalilla sykkeillä. Tuohon kolmeen viikkoon tosin mahtui jäävuoro kerran viikossa sekä äärimmäisen rentouttava karhujahti Suomussalmen jylhissä maisemissa. Saaliina jälleen kokemusta, hyvää mieltä sekä aamuin ja illoin usean kilometrin pituisia kävelylenkkejä pitkin mehtiä. Tosin karhu jäi tälläkin kertaa kaatamatta, mutta sehän ei ole pääasia vaan liikkuminen luonnon rauhassa. Ja ilman sykemittaria... =) Mutta miten tuollainen ylimenokausi, vai mikä se onkaan, vaikuttaa ...

Tahkon jälkeen ajattelin monesti, että kuinka voi latautua henkisesti huomattavasti lyhyempään ja kevyempään kisaan? Kuinka saa oikeanlaisen latauksen kisaan? Vielä edellispäivänä ennen kisaa ei jännittänyt yhtään ja muutenkin oli sellainen olo, että henkisesti ei olla nyt kyllä sillä tasolla mitä pitäisi. Aamulla kuitenkin oli kaikki toisin. Seiskalta, kun Vaasassa heräsin oli jo hieman perhosia vatsassa. Aamupala meni hyvin alas, mutta kyllä huomasi että kaveri oli hieman omissa mietteissään... Eli vaikka tuntui siltä ettei pää ollut valmis, niin kuitenkin mieli oli tehnyt töitä koko ajan kisan eteen. Tahkon jälkeen treenejä ei tosiaan tullut mitään muuta kuin kaks jäävuoroa ja muutama kevyt kävelylenkki koiran kanssa. Eli ei paljon herkistelty, mutta ei myöskään vedetty kroppaa liian tiukalle... =) Mutta entäs sitten mieli...? Vaasaan saavuin jälleen päivää ennen kisaa, niinkuin ammattilaiset... Yöpyminen jälleen kerran Tarun ja Samin hostellissa. Täytyy myöntää, että jos toinen v...

Tahkon kisasta on nyt reilu viikko aikaa. Kroppa alkaa olemaan jo ihan ok kunnossa. Mitä nyt tuo oikea nilkka vielä hieman aiheuttaa harmaita hiuksia. Takaraivossa jo paukkuu, että kestääkö se Vaasan kisaa tulevana sunnuntaina... Nooh se nähään sitten Vaasassa... =) Mieli palautui yllättän nopeasti. Tai sitten se on vieläkin jossain muualla... =) Mikä tosin on aivan normaalia. Tahkon jälkeinen viikko otettiin tosiaan sitten aivan naatiskellen. Maanantaina hierojalla saatiin pahimmat jumit auki, kiitos siitä jälleen kerran. Tiistai meni ihan nuon vaan ja keskiviikkona käytiin kummitytön synttäreillä Seinäjoella. Eli tankkaus on ollut kyllä kisan jälkeen aivan huikean hyvää. Keskiviikkonakin oli jos minkä sorttista kakkua ja leivonnaista. Ähkyynhän niistä tuli, mutta kun oli niin hyvää... =) Keskiviikko oli muuten päivä jolloin vasta otin pyörän pois autosta. Siis vasta keskiviikkona... Ja samalla pesin sen. Ei oo ollut hirveää hinkua pyörän selkään, eikä tosin lenkillekään. Lenkkaritki...