Analysointia ja mitä opimme Tahkon puolikkaasta
Tahkon kisasta on nyt reilu viikko aikaa. Kroppa alkaa olemaan jo ihan ok kunnossa. Mitä nyt tuo oikea nilkka vielä hieman aiheuttaa harmaita hiuksia. Takaraivossa jo paukkuu, että kestääkö se Vaasan kisaa tulevana sunnuntaina... Nooh se nähään sitten Vaasassa... =) Mieli palautui yllättän nopeasti. Tai sitten se on vieläkin jossain muualla... =) Mikä tosin on aivan normaalia.
Tahkon jälkeinen viikko otettiin tosiaan sitten aivan naatiskellen. Maanantaina hierojalla saatiin pahimmat jumit auki, kiitos siitä jälleen kerran. Tiistai meni ihan nuon vaan ja keskiviikkona käytiin kummitytön synttäreillä Seinäjoella. Eli tankkaus on ollut kyllä kisan jälkeen aivan huikean hyvää. Keskiviikkonakin oli jos minkä sorttista kakkua ja leivonnaista. Ähkyynhän niistä tuli, mutta kun oli niin hyvää... =) Keskiviikko oli muuten päivä jolloin vasta otin pyörän pois autosta. Siis vasta keskiviikkona... Ja samalla pesin sen. Ei oo ollut hirveää hinkua pyörän selkään, eikä tosin lenkillekään. Lenkkaritkin laitoin vasta eilen ekan kerran jalkaan, kun kävin koiran kanssa kävelyllä. Kyllä ne vielä mahtu... =) Ja mitä tuohon kakkuun ym. leivonnaisiin tulee niin eilenkin saatiin kakku mahan täydeltä, kun oli Niilon synttärit. Eli tämä viikko on ollut yhtä juhlaa. =)
En kuitenkaan ihan täysin unohtanu liikuntaa. Torstaina pelattiin reilu tunti pipolätkää jäähallilla. Olipas vaihteeks mukavaa luistella. Ihan vähän vain tuntui Tahkon kisa vielä jaloissa. Eniten tuossa nilkassa. Diagnoosia sille ei ole, koska eihän sitä nyt lääkäriin... =) Todennäköisesti nivelsiteet sai vähän siipeensä, kun kaaduin pyöräilyn alussa. Huomasin myös pyöräilyn aikana, että oikea lukkopoljin oli löysällä ja jalkaterä vääntyi kokoajan väärään asentoon ja sitä piti vääntää takaisin. Juoksussa sitten tämä pyörässä rasittunut nilkka ja pohje rasittui lisää ja tässä lopputulos. Mutta kyllä se siitä.
Raportin kirjoitin kuvien kera jo viikko sitten. Ja pariin kertaan oon sen lukenut ja kuvat ja videot kattonu läpi. Kyllähän se vieläkin nostaa tunteet pintaan. Oli niin hieno kokemus. Ja kun sen sai jakaa perheen ja ystävien kanssa.
Nyt kuitenkin hieman syvempää analyysia ja lukuja tuosta kisasta. Matkana siis 1/2-matka eli 1,9 km uinti, 90 km pyöräily (nousua 843 m) ja 21,1 km juoksu (nousua 198 m). Tai siis hölkkä mun kohdalla... =) Kokonaisaika oli hieman alle 7 tuntia, eli 06.54.40. Uintiaika oli 00.44.19, vauhti 140 s / 100 m, keskisyke 157 ja maksimisyke 164. Pyöräilyaika oli 03.13.36, keskivauhti ekalla kiekalla 28.6 km/h ja tokalla kiekalla 27.9 km/h, keskikadenssi oli 82 ja maksimi 118, keskisyke 158 ja maksimi 179. Juoksuaika oli 02.42.43, keskivauhti ekalla kiekalla 7.08 min/km ja tokalla kiekalla 7.42 min/km, keskisyke 158 ja maksimi 181. Koko kisan keskisyke oli 158 ja maksimi 181, sijoitus 255 ja kaloreita meni koko kisan aikana 6127 kcal. Vaihtoihin menikin sitten aikaa jonkin verran, mutta otin ne tarkoituksella rauhallisesti.
Ja mitäs nämä sitten tarkoittaa...? Mistäs minä sen tiiän, kysykää joku toinen... =) Uinti meni sen hetkiseen kuntoon nähden ihan hyvin. Kotona uin saman matkan hieman päälle 40 minuutin. Pyöräilyyn ei ole mitään vertailua, koska ikään en oo 90 km pyöräillyt ennen kisaa. Kuitenkin pyöräilyyn oon melko tyytyväinen. Reitti oli todella mäkinen ja noin 20 km matkasta tuli vettä kuten esterin paikasta jonne ei aurinko paista... Nestettä ja energiaa pystyin tankkaamaan omasta mielestä riittävästi. Juoksu taas sitten oli kyllä sellaista taistelua ja Via Dolorosaa että oksat pois. Toki reittikin oli mäkinen ja raskas. Siitä huolimatta aika oli aivan liian huono. Vaikka tulin pyöräilystä omasta mielestäni hyvässä kunnossa ja olin säästellyt jalkoja juoksuun, niin näin ei ollut käynyt. Osaltaan vaikutti etten koskaan ennen ollut juossut noin pitkästi niin ei tiennyt miten siinä käy. Ja tokalla kierroksella ei ollut enää paukkuja nostaa vauhtia, että olisi näyttänyt juoksu juoksulta eikä hölkältä... =) Kuitenkin lopputulokseen oon ihan tyytyväinen. Maaliin asti hengissä elämäni ekasta puolen matkan kisasta. Jo se itessään toi paljon uutta voimaa ja tietoa miten tästä jatketaan kohti kaikkien aikojen triathlonkesää 2018. Siis ainakin omalta osalta kaikkien aikojen triathlonkesää. Vaikka juoksu on ollut mun vahvin laji niin sitä pitää ennestään vahvistaa. Onneks kohta kausi on ohi ja on koko talvi aikaa hioa kuntoa ja tekniikkaa.
Nyt aletaan pikkuhiljaa kääntämään katseet ja mieli kohti sunnuntaita ja Vaasaa. Matka pikamatka ja tarkoitus jälleen sama. Päästä hengissä maaliin ja saada lisää kokemusta. Ja olishan se hienoa jos viime vuoden aika paranisi.... =) Ja nyt ei tartte enää säästellä yhtään, vaikka ei se oo onnistunu aikaisemmissakaan kisoissa.
Tahkon jälkeinen viikko otettiin tosiaan sitten aivan naatiskellen. Maanantaina hierojalla saatiin pahimmat jumit auki, kiitos siitä jälleen kerran. Tiistai meni ihan nuon vaan ja keskiviikkona käytiin kummitytön synttäreillä Seinäjoella. Eli tankkaus on ollut kyllä kisan jälkeen aivan huikean hyvää. Keskiviikkonakin oli jos minkä sorttista kakkua ja leivonnaista. Ähkyynhän niistä tuli, mutta kun oli niin hyvää... =) Keskiviikko oli muuten päivä jolloin vasta otin pyörän pois autosta. Siis vasta keskiviikkona... Ja samalla pesin sen. Ei oo ollut hirveää hinkua pyörän selkään, eikä tosin lenkillekään. Lenkkaritkin laitoin vasta eilen ekan kerran jalkaan, kun kävin koiran kanssa kävelyllä. Kyllä ne vielä mahtu... =) Ja mitä tuohon kakkuun ym. leivonnaisiin tulee niin eilenkin saatiin kakku mahan täydeltä, kun oli Niilon synttärit. Eli tämä viikko on ollut yhtä juhlaa. =)
En kuitenkaan ihan täysin unohtanu liikuntaa. Torstaina pelattiin reilu tunti pipolätkää jäähallilla. Olipas vaihteeks mukavaa luistella. Ihan vähän vain tuntui Tahkon kisa vielä jaloissa. Eniten tuossa nilkassa. Diagnoosia sille ei ole, koska eihän sitä nyt lääkäriin... =) Todennäköisesti nivelsiteet sai vähän siipeensä, kun kaaduin pyöräilyn alussa. Huomasin myös pyöräilyn aikana, että oikea lukkopoljin oli löysällä ja jalkaterä vääntyi kokoajan väärään asentoon ja sitä piti vääntää takaisin. Juoksussa sitten tämä pyörässä rasittunut nilkka ja pohje rasittui lisää ja tässä lopputulos. Mutta kyllä se siitä.
Raportin kirjoitin kuvien kera jo viikko sitten. Ja pariin kertaan oon sen lukenut ja kuvat ja videot kattonu läpi. Kyllähän se vieläkin nostaa tunteet pintaan. Oli niin hieno kokemus. Ja kun sen sai jakaa perheen ja ystävien kanssa.
Nyt kuitenkin hieman syvempää analyysia ja lukuja tuosta kisasta. Matkana siis 1/2-matka eli 1,9 km uinti, 90 km pyöräily (nousua 843 m) ja 21,1 km juoksu (nousua 198 m). Tai siis hölkkä mun kohdalla... =) Kokonaisaika oli hieman alle 7 tuntia, eli 06.54.40. Uintiaika oli 00.44.19, vauhti 140 s / 100 m, keskisyke 157 ja maksimisyke 164. Pyöräilyaika oli 03.13.36, keskivauhti ekalla kiekalla 28.6 km/h ja tokalla kiekalla 27.9 km/h, keskikadenssi oli 82 ja maksimi 118, keskisyke 158 ja maksimi 179. Juoksuaika oli 02.42.43, keskivauhti ekalla kiekalla 7.08 min/km ja tokalla kiekalla 7.42 min/km, keskisyke 158 ja maksimi 181. Koko kisan keskisyke oli 158 ja maksimi 181, sijoitus 255 ja kaloreita meni koko kisan aikana 6127 kcal. Vaihtoihin menikin sitten aikaa jonkin verran, mutta otin ne tarkoituksella rauhallisesti.
Ja mitäs nämä sitten tarkoittaa...? Mistäs minä sen tiiän, kysykää joku toinen... =) Uinti meni sen hetkiseen kuntoon nähden ihan hyvin. Kotona uin saman matkan hieman päälle 40 minuutin. Pyöräilyyn ei ole mitään vertailua, koska ikään en oo 90 km pyöräillyt ennen kisaa. Kuitenkin pyöräilyyn oon melko tyytyväinen. Reitti oli todella mäkinen ja noin 20 km matkasta tuli vettä kuten esterin paikasta jonne ei aurinko paista... Nestettä ja energiaa pystyin tankkaamaan omasta mielestä riittävästi. Juoksu taas sitten oli kyllä sellaista taistelua ja Via Dolorosaa että oksat pois. Toki reittikin oli mäkinen ja raskas. Siitä huolimatta aika oli aivan liian huono. Vaikka tulin pyöräilystä omasta mielestäni hyvässä kunnossa ja olin säästellyt jalkoja juoksuun, niin näin ei ollut käynyt. Osaltaan vaikutti etten koskaan ennen ollut juossut noin pitkästi niin ei tiennyt miten siinä käy. Ja tokalla kierroksella ei ollut enää paukkuja nostaa vauhtia, että olisi näyttänyt juoksu juoksulta eikä hölkältä... =) Kuitenkin lopputulokseen oon ihan tyytyväinen. Maaliin asti hengissä elämäni ekasta puolen matkan kisasta. Jo se itessään toi paljon uutta voimaa ja tietoa miten tästä jatketaan kohti kaikkien aikojen triathlonkesää 2018. Siis ainakin omalta osalta kaikkien aikojen triathlonkesää. Vaikka juoksu on ollut mun vahvin laji niin sitä pitää ennestään vahvistaa. Onneks kohta kausi on ohi ja on koko talvi aikaa hioa kuntoa ja tekniikkaa.
Nyt aletaan pikkuhiljaa kääntämään katseet ja mieli kohti sunnuntaita ja Vaasaa. Matka pikamatka ja tarkoitus jälleen sama. Päästä hengissä maaliin ja saada lisää kokemusta. Ja olishan se hienoa jos viime vuoden aika paranisi.... =) Ja nyt ei tartte enää säästellä yhtään, vaikka ei se oo onnistunu aikaisemmissakaan kisoissa.
Kommentit
Lähetä kommentti