5 vrk ja 12 h starttiin... onko pakko jos ei tahdo...?????????
Illalla, kun katselin Tahkolla mökin rannassa tuonne sillalle jossa lähtö kajahtaa lauantaina klo 11, tuli ensimmäisenä mieleen, että onko pakko? Minkä takia ihminen laittaa ittensä tilanteeseen josta tietää tulevan rankka, sekä henkisesti että fyysisesti? Miksi pitää vapaaehtoisesti hakea niitä rajoja ja yrittää päästä niiden yli? Näitä kysymyksiä on tässä viime viikkoina tullut paljonkin. Annakin kysyi kun kerroin, että Tahkolla olisi tarjolla myös perusmatka, että miksen ottanut sitä? Miksi puolimatka? Niinpä...? Miksi...? Se tuntui hyvältä idealta puoli vuotta sitten. Mutta päivä päivältä, kun kisa läheni alkoi tuntua siltä ettei se ollutkaan hyvä idea. Jännittää, pelottaa, ahdistaa... Toisaalta ei jaksa odottaa kisaa... mutta...
Kuitenkin tiedän sen, että kannustuksesta ei jää mikään kiinni. Mukana on kuitenkin sen verran tärkeää porukkaa täällä Tahkolla ja lisää on vielä tulossa. Ja se antaa sen voiman mikä vie noiden esteiden ja seinien yli. Se voima auttaa selviämään uinnista oli keli mikä hyvänsä. Se antaa voimaa nousta jokainen mäki pyörällä ylös sekä juosta maaliin asti vaikka keho haluaisi toista. Kaikki on valmiina... vai onko...?
Viime viikolla oli tarkoitus vetää vielä yksi kova pyörätreeni sekä yksi kova pyörä- ja juoksuyhdistelmätreeni. Noohhhh... kovan pyörätreenin sain tehtyä ja se sujui hyvin. Mäkitreeni Tahkon reittiä silmälläpitäen oli enenmmän kuin tarpeen. Mutta sitten tuo juoksu... polvet saatiin jotenkin paremmaksi fysioterapialla ja teippauksella. Mutta sitten eteen tuli uusi vaiva. Pohje kipeytyi sen verran ettei juoksutreenejä ole tullut otettua pariin viikkoon yhtään. No eihän viimeisillä viikoilla enää kuntoa nosteta... Viime viikko menikin sitten mentaalitreenien avulla. Toki mukaan mahtui rentoutumista asuntomessuilla Seinäjoella sekä käynti Powerparkissa. Kaikinpuolin hyvä viikko, vaikka treenitunteja ei mahottomia tullutkaan. Mieli kuitenkin on jo 6.8 klo 11 odottamassa lähtölaukausta.
Sunnuntaina pakattiin tavarat autoon, sekä omat että muiden ja lähdettiin Annan ja Aleksin kanssa Viitasaarelle missä oltiin leirintäalueella eka yö. Tarkoitus oli olla teltassa, mutta vesisade oli sen verran rankka, että jouduttiin vaihtamaan teltta mökkiin. No ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto. Aamusta jälleen liikkeelle ja odottelemaan Viita-Ahoja.
Nyt istutaan täällä Tahkolla mökillä ja jo tänne tullessa alkoi jännittämään. Teiden varsilla oli suljettu tie- merkkejä lauantain kisan pyöräilyosuuden vuoksi. Rannassa testattiin vettä, ei ollut Tahkolahden vesi yhtä lämmintä kuin Lappajärvessä, mutta kyllä siinä pärjää. Huomenna tutkitaan pyöräreitti kunnolla läpi sekä juoksuosuus. Täytyyhän sitä löytää paikat joissa isketään ja vedetään koneesta sellaiset tehot irti, että oksat pois. Vaikka reitit täällä Tahkolla on mäkiset, niin onneksi näytti siltä että järvessä ei ole mäkiä... =)
Kuitenkin tiedän sen, että kannustuksesta ei jää mikään kiinni. Mukana on kuitenkin sen verran tärkeää porukkaa täällä Tahkolla ja lisää on vielä tulossa. Ja se antaa sen voiman mikä vie noiden esteiden ja seinien yli. Se voima auttaa selviämään uinnista oli keli mikä hyvänsä. Se antaa voimaa nousta jokainen mäki pyörällä ylös sekä juosta maaliin asti vaikka keho haluaisi toista. Kaikki on valmiina... vai onko...?
Viime viikolla oli tarkoitus vetää vielä yksi kova pyörätreeni sekä yksi kova pyörä- ja juoksuyhdistelmätreeni. Noohhhh... kovan pyörätreenin sain tehtyä ja se sujui hyvin. Mäkitreeni Tahkon reittiä silmälläpitäen oli enenmmän kuin tarpeen. Mutta sitten tuo juoksu... polvet saatiin jotenkin paremmaksi fysioterapialla ja teippauksella. Mutta sitten eteen tuli uusi vaiva. Pohje kipeytyi sen verran ettei juoksutreenejä ole tullut otettua pariin viikkoon yhtään. No eihän viimeisillä viikoilla enää kuntoa nosteta... Viime viikko menikin sitten mentaalitreenien avulla. Toki mukaan mahtui rentoutumista asuntomessuilla Seinäjoella sekä käynti Powerparkissa. Kaikinpuolin hyvä viikko, vaikka treenitunteja ei mahottomia tullutkaan. Mieli kuitenkin on jo 6.8 klo 11 odottamassa lähtölaukausta.
Sunnuntaina pakattiin tavarat autoon, sekä omat että muiden ja lähdettiin Annan ja Aleksin kanssa Viitasaarelle missä oltiin leirintäalueella eka yö. Tarkoitus oli olla teltassa, mutta vesisade oli sen verran rankka, että jouduttiin vaihtamaan teltta mökkiin. No ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto. Aamusta jälleen liikkeelle ja odottelemaan Viita-Ahoja.
Nyt istutaan täällä Tahkolla mökillä ja jo tänne tullessa alkoi jännittämään. Teiden varsilla oli suljettu tie- merkkejä lauantain kisan pyöräilyosuuden vuoksi. Rannassa testattiin vettä, ei ollut Tahkolahden vesi yhtä lämmintä kuin Lappajärvessä, mutta kyllä siinä pärjää. Huomenna tutkitaan pyöräreitti kunnolla läpi sekä juoksuosuus. Täytyyhän sitä löytää paikat joissa isketään ja vedetään koneesta sellaiset tehot irti, että oksat pois. Vaikka reitit täällä Tahkolla on mäkiset, niin onneksi näytti siltä että järvessä ei ole mäkiä... =)
hyvä kun järvessä ei ole mäkiä.vaikka ootsä kerran menny veneellä ylämäkeä järvellä.
VastaaPoista