Juhoedvard

Hetki hetkeltä Tahkon kisa lähenee. Se lähenee yhtä varmasti, kuin jouluaatto... Tämän viikon teemana oli kovempaa, kovempaa ja kovempaa. Maanantaina oli vuorossa uinti ja tarkoitus uida sama matka kuin Tahkolla eli 1.9 km. Viime viikolla totesin klaustrofobian kuuluvan triathloniin, ainakin mun osalta. Nyt oli tarkoitus kokeilla saadaanko siitä kammosta voimaa, sekä henkistä että fyysistä. Märkäpukua päälle kiskoessa alkoi jälleen ahdistaa... sykkeet nousi, tuli kuuma ja pää keksi toinen toistaan parempia ideoita jättää uinti väliin... Hieman siinä pyörittelin käsiä, venyttelin ja siirryin veteen. Tuntui ahdistavalta, vesi näytti pimeältä ja vaaralliselta. Puku kiristi, samoin uimalakki. Aurinko paistoi silmiin ja oli vaikea hengittää. Kuitenkin olin päättänyt voittaa tämän peikon. Päättänyt kääntää siitä tulleen negatiivisen kokemuksen henkiseksi voitoksi ja sitä kautta voimaksi. En yrittänytkään sivuuttaa asiaa vaan tarkoitus oli ottaa siitä selkävoitto. Järvi oli rasvatyyni, mitä p

Klaustrofobia, ahtaan paikan kammo... eihän se liity triathloniin. Vai liittyykö??? Viime maanantaina sen tajusin, kyllä se liittyy. Ainakin omalla kohdalla. Illalla oli vuorossa uintitreeni avovedessä. Keli oli upea, täysin tyyni järvi, puolipilvistä. Aleksi tuli kans uimaan mun vanhalla märkäpuvulla. Eli myös seura oli parasta mahdollista. Pää ja keho odotti treeniä innoissaan. Aloin pukemaan märkäpukua päälle, kun jotenkin alkoi ahdistamaan. Sykkeet nousi jo siinä vaiheessa normaalia korkeammalle, veteen kahlatessa vesi tuntui kylmältä, pimeältä ja ehkä jopa pelottavalta... enhän mä pelkää mitään, tai siis melkeen mitään. Vähän sama tunne kuin ennen kisaa. Silloin ajattelin sen johtuvan kisajännityksestä... Mutta... Treeni sujui kuitenkin suht hyvin, sykkeet pysyi sopivalla tasolla eikä tekniikkakaan hajonnut. Käännöksissä välillä tuntui huimausta ja ahdistusta. Ajattelin sen johtuvan kylmästä vedestä ja edellisillan myöhään jatkuneesta EM-jalkapallon finaalista... =) Kun pääsin ra

Rokulitriathlonin jälkeen on tasan viisi viikkoa niin Tahkolla pamahtaa. Tarkotuksena vetää ennen sitä neljä "kovaa" treeniviikkoa ja yksi valmistava viikko, joka vietetään Tahkolla kuin ammattilaiset ikään. Pitäähän sitä totutella ilmastoon ja aikaeroon ja kaikkeen muuhun systeemiin... Toki pääasiahan tuolla viikolla on nauttia hyvästä seurasta ja ruoasta ja komeista Tahkon maisemista. Pikamatkan kisahan on siitä hankala, että sen voi vetää todella korkeilla sykkeillä läpi ja vaikutuksen huomaan vasta myöhemmin. Ja sitä korostaa jos on lämmin keli... Itellä Rokulitriathlonissa keskisyke oli 176 ja kelihän oli melkoisen lämmin ja painostava. Eli se vei mehuja entisestään. Mun kohdalla se vaikutus paistoi käytännössä läpi koko tämän viikon. Toki sunnuntain sain hyvin lepäiltyä ja kerättyä voimia. Käytiin koiran kanssa pienellä palauttavalla kävelyllä ja maanantaina oli vuorossa hieronta. Tiistaille sain hyvän 10 km lenkin alle pk-sykkeillä... mutta sitten alkoi kroppa vastust

Tämän tekstin jälkeen päästäänkin sitten jo nykyhetkeen, eikä tartte enää muistella menneitä... =)  Tapahtuma siis historian 2. Rokulitriathlon ja matkana pikamatka, eli 475 m uinti, 22.5 km pyöräily, 5.25 km juoksu.  Tähän "raportin" alkuun pitää kyllä ensimmäiseksi tuoda esiin se kaikista tärkein ja ainakin itselle eniten merkitsevä asia. Eli kiittää kannustusta jälleen kerran. Sekä tutuilta, että tuntemattomilta. Jos te tietäisitte miten iso asia se on. Kaikki ne yksinäiset kilometrit pyörän selässä, lenkkipoluilla ja altaassa/järvessä. Kisoissa saatu kannustustus herkistää kovemmankin kaverin. Ja se voima mitä siitä saa. Iso käsi siis ystäville ja perheelle jo tässä vaiheessa. Paikkallaolijat Anna , Aleksi, Matti , Rami, Johanna , Veikko , Väinö ja Roope. Kiitos Peltsa  ja monet monet muut. Kiitos Anni-Maria tsemppiviestistä. Tällä kertaa matka kotoa kisapaikalle sujui hyvin, suurelta osin ehkä siksi koska Anna vei mut sinne... =)  Itse kisa sujui kohtalaisen hyvin. K

Ei minkäänlaista ohjelmaa... =) Ei niin mitään. Tein kylläkin alkuvuodesta tarkan ohjelman ja kalenterin miten sen suoritan. Oli kaikki merkittynä, intervallit, sykerajat, milloin yhdistelmätreenit ja milloin "leirit" jne. Oli uinnit ja pyörä ja juoksut ja kaikki. Aikani sitä ohjelmaa katsottuani rypistin paperin ja heitin roskiin. MIKSI TEIT SEN??? kysyttiin Kummelissakin... No, ajattelin että mun tulos kisoissa ei muutu suuntaan tai toiseen jos teen tiukan treeniohjelman ja pyrkisin noudattamaan sitä orjallisesti. Se vaikuttaisi kotiin, perheeseen, ystäviin ja työhön... no ei nyt ehkä työhön... ;) Mutta kuitenkin, se stressaisi liikaa. Näin ajattelin. Eli mennään ihan fiiliksen mukaan. Tiesin kuitenkin perusteet miten EHKÄ kannattais treenata. Ajattelin olla ns. yksinäinen susi. Ei ryhmäajoja pyörällä, ei pitkiä juoksulenkkejä porukassa. Ei myöskään isolla ryhmällä suoritettuja uinteja. Eli periaate vähän kuin Stallonella Rocky nelosessa. Keskityin harjoitusten laatuun ja s

Tuon kisakalenterin kun sai tehtyä niin kaikki tosiaan selkeytyi. Kalenterissa oli 2016 kesälle kolme kisaa, 2017 neljä kisaa ja 2018 (se kesä kun täytän 40!!!!!) 5 tai 6 kisaa. Riippuen Vanajanlinnan ja Rokulitriathlonin aikatauluista. 2015 suoritin siis kaksi pikamatkaa. Alunperin oli tarkoitus suorittaa 2016 pari pikamatkaa ja yksi perusmatka ja siitä sitten pikkuhiljaa jatkaa seuraavina kesinä pitemmille matkoille tavoitteena tuo vuoden 2018 täysmatka... No eihän siitä tullut lasta eikä jaskaa... Nälkä kasvoi syödessä ja ilmoittauduin jo itseasiassa vuoden 2015 lopulla Tahkolle 6.8.2016 puolimatkan kisaan... siis 1,9 km uinti, 90 km pyöräily ja 21,2 km juoksu... Päässä oli silloi(nkin) jotain vikaa ja häikkää. Muuten kisakalenteri tuolle ajalle näyttää tältä. Tätä sitten ei ole vielä julkaistu muille kuin harvoille ja valituille... =) Punaisella merkitty aina kesän pääkisa. 2016: Rokulitriathlon, pikamatka; Tahko, puolikas ; Vaasa, pikamatka 2017: Rokulitriathlon, pikamatka; Jor

Vaasan kisan jälkeen oli tarkoitus vetää pitempään happea triathlonin osalta. NO EI!!!!! Ekan lenkin heitin seuraavan viikon maanantaina... Muutenkin sen syksyn mittaan pystyin treenaamaan melko hyvin, varsinkin uintia. Myös järvessä vesi oli myöhään syksyä lämmintä ja siinä tuli uitua lähes päivittäin, edes jonkin verran. Pyöräily ei oikein maistunut, kun oli tottunut Vaasan kisassa huippupyörään ja itellä oli vähemmän huippupyörä... =) Juoksussa taas oli omat ongelmat, lähinnä polvista johtuen. Päätin kuitenkin kokeilla ohjattua harjoittelua juoksun suhteen. Polarin sykemittariini sai muutaman erilaisen juoksuohjelman netistä ja valitsin neljän viikon "kuurin". Se sisälsi ekalle viikolle kolme juoksua ja kolmelle viimeiselle viikolle neljä juoksua viikossa. Joka viikolle oli peruslenkki, intervallijuoksua sekä loppuviikolle pitkä lenkki. Hieman pelonsekaisin tuntein odotin tuota neljän viikon kautta. Ekalle lenkille laitoin kinesioteippien ja tiikeribalsamin lisäksi polvitu

Tästä jo kirjoitin viime vuonna tuolla naamakirjassa, mutta laitetaan se nyt tänne hieman muunneltuna. Kauden päätöskisaan sain alle isältä lainaan Bianchin kilpapyörän, jolla matka vaihtui aivan eri tyyliin kuin omalla. Sitä testasin muutaman kerran ennen kisaa ja sillä suorastaan lensi asfaltilla.  Vaasaan saavuttiin jo perjantaina 21.8 ja yövyttiin Tarun ja Samin  residenssissä. Paikalle kun saavuttiin oli grilli jo lämpenemässä ja tarjolla oli kanaa ja salaatteja. Todella huikean hyvää. Ja riittävän kevyttä näin ennen kisaa. Illalla vielä hieman nestetankkausta (vain yksi olut...) sekä venyttelyä. Kisa-aamu valkeni aurinkoisena, maittava aamupala sekä viimeiset venyttelyt. Sen jälkeen alkoi viimeinen kehonhuolto. Tiikeribalsamia polviin ja alaselkään. Kineesioteipit polviin. Tuossa tiikeribalsamissa on se hyvä ominaisuus, että jos kisa-alueella joutuu hukkaan muusta perheeltä niin riittä kun seuraa voimakasta tuoksua... =) Sitten kamat kasaan ja kisapaikalle saavuttiin Annan  ja

Tuon Pudasjärven mökkiloman jälkeen oli akut ladattu ja keho ja mieli valmiina uusiin haasteisiin treenien osalta. Rokulitriathlonista viisastuneena panostin uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun... =) Sain säädettyä jarrut omasta pyörästä kuntoon ja vaihdoin isältä saamani maantiekumit cyclocrossin nappuloitten tilalle. Vaikutti suuresti ajoon ja juoksuun ajon jälkeen. Tarkoitus oli siis saada mahdollisimman paljon yhdistelmätreenejä alle ennen Vaasan kisaa, eli pyöräilyn päätteeksi juoksuun tai uinnin jälkeen pyörälle jne... Se on yllättävän vaikeaa saada jalat ja kroppa toimimaan juoksussa pitkän pyöräilyn päätteeksi. No tätä olisi vain treenattava. Samoin märkäpuvun riisuminen uinnin jälkeen riittävän nopeasti. Tätäkin olisi treenattava. Onneksi on järvi heti tuossa rannassa niin uintia olisi helppo harjoitella. Harjoittelua ei taaskaan tullut ihan hirveän paljoa... tuon viiden viikon jakson aikana keskimäärin 3 tuntia viikkoa kohti. Siis vain kolme. Eihän se ole oikeasti yhtään mitään.

Ennen ensimmäistä Rokulitriathlonia olin pyöräillyt alle 150 km kevään ja kesän aikana, juossut alle 50 km (ne polvet ei tykkää...) ja pari kertaa olin uinut avovedessä 39 euron märkäpuvulla... että sellainen valmistautuminen. No tämähän oli ja on vain harrastus... vai...??? Jokamiehen Rokulitriathlon 2.7.2015, pikamatka (400/20/5). Uintimatka vaihtui kylmän veden vuoksi 200 metriin. Onneksi... =) Edellisiltana vietettiin työkaverin eläkkeelle pääsyä tai joutumista... =) Saunaa, hyvää ruokaa ja seuraa. Ja vain kaksi olutta. Ajoissa kotiin pakkaamaan kamat. Kaikki oli hukassa ja oli kauhea härdelli, että mitä mukaan ja mitä ei. Eli otin käytännössä kaiken mukaan mitä saattaa tarvita... banaaneista ja sipseitä lähtien ja muutama energiageeli mukaan myös. Anna ja Aleksi olivat pois kotoa ja tulivat lauantaina kisapaikalle. Eli pakkausapua en saanut. Kaikki tavarat olivat siis hukassa... =) Uni tuli kuitenkin nukkumaanmennessä yllättävän hyvin, Ei mitään jännitystä tai hermoilua... Aamu

Uinti 1 krt/vko Matin opastuksella alkoi tuottamaan tulosta. Tekniikka pysyi hallussa ja oppi luottamaan pikkuhiljaa omaan tekemiseen. Ei enää tarvinnut pelätä hukkumista. Tämä ei olisi koskaan onnistunut ilman Mattia. Hän taitaakin olla yksi suurimmista yksittäisistä henkilöistä kohti triathlonunelmaa, muun perheen lisäksi. Ja se perhe on ainakin omasta mielestäni iso. Kuten Vin Diesel aikoinaan sanoi, ehkä Fast & Furious- leffojen ansioista: I don't have friends, I got family. Mulle perhe on aina ollut ja tulee aina olemaan se kaikista tärkein asia. Mutta mikä se triathlonunelma sitten on... ????? Nettiä selatessani ja lisää tietoa hakiessani päätin katsoa Youtubesta kisavideoita, ei siis kissavideoita... =) Eka kisavideo oli kooste Hawailta Kailua-Konalta vuodelta 2008 triathlonin täyden matkan MM-kisoista, eli Ironman.Voittaja tuolloin oli, myöhemmin yksi lajin legendoista, Graig Alexander. Tämä video oli melkoisen kova juttu sille päätökselle, että vielä joskus minäkin s

Työnantajan kustantama kuntokurssi antoi lisää potkua tähän jaloon lajiin. Viikko Vuokatissa, 8 h päivässä liikuntaa, hyvää ruokaa ja seuraa. Tuintui hyvältä hakea rajoja, testata mihin kroppa voisi ehkä pystyä. Parhaiten tämän saisi selville kuntotestissä. Se kiinnosti ja sitä odotti ehkä eniten. Tai siis jännitti eniten...Testi suoritettiin polkupyörergometritestinä, jossa 1. kuorma oli 50 W, porras ja korotusväli 25 w/120 s. Testattavan tiedot: ikä 36, pituus 188, paino 73, BMI 20,7. Sitten ne tulokset joita piti jännittää ja odottaa seuraavaan päivään. Pyörässä sain kyllä omasta mielestäni irti lähes kaikki, Eli pääsin lähelle sitä rajaa... Tuloksena max. hapenottokyky oli 60,7 ml/kg/min, eli 17,3 METs (erinomainen tulos) 4,43 l/min (erinomainen tulos). Max. energiankulutus 22,1 kcal/min, 92,8 kJ/min. Max. teho 338 W, max. teho/paino 4,6 W/kg. Sykerajat: max. 193, PK ala 118, aerobinen kynnys 143, anaerobinen kynnys 168. Liikkuvuus ja lihaskuntotestistä myös hyvät tulokset ikäluoka

Vuodenvaihteessa 2014-2015 ja tammikuussa 2015 aloin pikkuhiljaa tutkimaan tarkemmin mitä triathlon on. Matkat, kisat, välineet, treenit jne. Asioita oli miljoona uutta ja erilaista. Vaikka pää tuntui menevän niistä kaikesta sekaisin, ajattelin kuitenkin että jos sitä kokeilis... Tähän sopiva kisa löytyi myöhemmin, Alajärvellä Rokulipäivien aikaan järjestettävä Jokamiehen Rokulitriathlon. Matkana olisi pikamatka, 400 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua. Suurin kysymys alkoi olemaan sitten, että miten aloittaa "triathlonura"????? Mistä lähteä liikkeelle. Ajattelin, että ensin pitäisi opetella uimaan. Osasin sen, pysyin pinnalla ja pystyin uimaan suunnilleen kilometrin. Mutta tekniikka oli täysin hukassa. Oikea vapaauintitekniikka olisi siis saatava hanskaan. Tässä vaiheessa myös isäni, oikeasti teräsmies, oli myös kiinnostunut lajista. Ennenkaikkea, koska siinä sivussa oppisi paremmin uimaan. Alajärven uimahallissa ekat uintitreenit ja tuntui kuin hukkuisin. Ajattelin

30.10.2014 oli Seinäjoella Supersportissa triathlonilta, jonka järjesti SSU-triathlon yhdessä Supersportin kanssa. Isä ja Matti oli saanut idean, että lähdetään käymään siellä. Antti oli tulossa sinne myöhemmin myös. Samana iltana olisi jääkiekkotreenit, mutta ajattelin kuitenkin lähteä mukaan. Enpä silloin vielä arvannut mikä vaikutus sillä päätöksellä tulisi olemaan... Paikalla oli SSU-Triathlonin porukkaa puhumassa omasta seuratoiminnasta, oli tuote-esittelyjä, toinen toistaan upeampia pyöriä, märkäpukuja, lisäravinteita, harjoitusvastuksia jne. toinen toistaan näyttävämpiä varusteita. Olin saman vuoden keväällä hankkinut ekan oman maantiepyörän, tai siis cyclocrossin. Evans Cycleltä Englannista, Dawes Discovery. Sillä tuli ajettua n. 500 km ekana kesänä. Pyörä oli halpa peruspyörä, joten esillä olleet, kalliit triathlonpyörät näyttivät upeilta ja nopeilta. Ja kyllä, pyörä voi näyttää siltä kuin menisi jo paikallaan 40 km/h... =) Tuli mietittyä, että olis ehkä kiva kokeilla... Sit