Siirtymäkausi vai mikä sen nyt on... kysyppä joku toinen... siis syksy ja talvi 2015

Vaasan kisan jälkeen oli tarkoitus vetää pitempään happea triathlonin osalta. NO EI!!!!! Ekan lenkin heitin seuraavan viikon maanantaina... Muutenkin sen syksyn mittaan pystyin treenaamaan melko hyvin, varsinkin uintia. Myös järvessä vesi oli myöhään syksyä lämmintä ja siinä tuli uitua lähes päivittäin, edes jonkin verran. Pyöräily ei oikein maistunut, kun oli tottunut Vaasan kisassa huippupyörään ja itellä oli vähemmän huippupyörä... =) Juoksussa taas oli omat ongelmat, lähinnä polvista johtuen. Päätin kuitenkin kokeilla ohjattua harjoittelua juoksun suhteen. Polarin sykemittariini sai muutaman erilaisen juoksuohjelman netistä ja valitsin neljän viikon "kuurin". Se sisälsi ekalle viikolle kolme juoksua ja kolmelle viimeiselle viikolle neljä juoksua viikossa. Joka viikolle oli peruslenkki, intervallijuoksua sekä loppuviikolle pitkä lenkki. Hieman pelonsekaisin tuntein odotin tuota neljän viikon kautta. Ekalle lenkille laitoin kinesioteippien ja tiikeribalsamin lisäksi polvituen toiseen polveen. Samoin ekalle intervallilenkille. Se oli eka intervallilenkki ja olin varma, että joudun soittamaan Annan hakemaan pois kesken lenkin. Ei kukaan voi jaksaa juosta sellaisilla sykkeillä niin kauaa... No siitäkin selvittiin. Samoin ekasta pitkästä lenkistä. Väliin tosin mahtui rentouttava valmistujaisjuhla, kun Anna valmistui lähihoitajaksi. Sitä juhlittiin lähimpien kanssa ja oli kyllä mahtavat bileet. Sekä päivällä, että illalla... =)
Juoksuohjelma jatkui ja lenkki lenkin jälkeen huomasin polvien alkavan kestää juoksua... Ensin sai jättää polvituen pois, sitten teipit ja lopuksi tiikeribalsamin. Pystyin jopa juoksemaan intervallilenkit ilman ajatusta, että kohta lähtee taju. Neljän viikon jakson jälkeen polvet kestivät täysin lenkit ilman kipuja ja tukia. Jalatkaan eivät kipeytyneet siinä määrin kuin aikaisemmin. Ainoastaan pientä väsyä. Se antoi todella paljon lisää voimia ja uskoa. Ja lenkit pimeässä, räntäsateessa, metsäautotiellä tai maantiellä. Ne kasvattivat henkisesti. Olisi ollut niin paljon helpompaa ja mukavampaa jäädä tuvan lämpöön. Mp3-soitin löi tahtia ja pimeä metsä ympärillä toi omanlaista rauhaa. Se oli koukuttavaa.

Isänpäivän aamuna ajattelin lähteä metsälle ja sen jälkeen pitkälle lenkille. Päätin kuitenkin toisin. Ja se oli erittäin hyvä päätös. Pöydässä odotti jotain sellaista mitä olin ehkä uskaltanut salaa joskus toivoa, mutta en uskonut sen toiveen toteutuvan. Aamiainen, joka voitti jokaisen hotelliaamiaisen mitä olen kokenut, sekä lahja joka oli senhetkiseen tilanteeseen täydellinen. Paketin avattuani oli oikeasti itku tulla. Se oli täydellinen isäinpäivä. Ja siitä kiitos Annalle ja Aleksille.

Isäinpäivän aamiainen =)

Isäinpäivälahja

Näiden parissa sitten meni kylä tovi jos toinenkin. Varsinkin tuo kirja toi niin paljon lisää treenaukseen ja kaikkeen mikä liittyy triathloniin. Kirjassa oli mukana myös tarinoita, omakohtaisia kokemuksia muutamilta henkilöiltä liittyen triathloniin. Ja varsinkin siihen mitä tämä laji vaatii henkisesti sekä vastapainoksi mitä se antaa. Odotukset tulevaa kesää kohti aina vain kasvoivat ja kasvoivat. Aloin jo suunnittelemaan seuraavan kesä kisakalenteria. Ja oikeastaan siitä tuli seuraavien kesien kisakalenteri, joka huipentuu ensimmäiseen täyden matkan kisaan. Kun sen kalenterin sain tehtyä valmiiksi alkuvuodesta 2016, tuntui kuin kaikki olisi valmista. Enää pitäisi vain saada äijä siihen kuntoon, että homma toimii... =) Joulukuun ajattelin pitää massakautta ja valmistautua rauhassa tulevaan vuoteen ja kesään. Tosin eihän tällaiseen läpipaskaan mikään tartu vaikka kuinka yrittää... =)