Nyt tulee ilmi se suuri salaisuus. Eli kuinka treenataan ja minkälaisella ohjelmalla. Kerron omalta osaltani nyt oman harjoitusohjelmani. Lukeakaa tämä tarkkaan sillä tämä taitaa mullistaa kaiken mitä liittyy triathloniin ja harjoitteluun. No niin.. oletteko valmiita... Tässä se tulee...

Ei minkäänlaista ohjelmaa... =) Ei niin mitään. Tein kylläkin alkuvuodesta tarkan ohjelman ja kalenterin miten sen suoritan. Oli kaikki merkittynä, intervallit, sykerajat, milloin yhdistelmätreenit ja milloin "leirit" jne. Oli uinnit ja pyörä ja juoksut ja kaikki. Aikani sitä ohjelmaa katsottuani rypistin paperin ja heitin roskiin. MIKSI TEIT SEN??? kysyttiin Kummelissakin... No, ajattelin että mun tulos kisoissa ei muutu suuntaan tai toiseen jos teen tiukan treeniohjelman ja pyrkisin noudattamaan sitä orjallisesti. Se vaikuttaisi kotiin, perheeseen, ystäviin ja työhön... no ei nyt ehkä työhön... ;) Mutta kuitenkin, se stressaisi liikaa. Näin ajattelin. Eli mennään ihan fiiliksen mukaan. Tiesin kuitenkin perusteet miten EHKÄ kannattais treenata. Ajattelin olla ns. yksinäinen susi. Ei ryhmäajoja pyörällä, ei pitkiä juoksulenkkejä porukassa. Ei myöskään isolla ryhmällä suoritettuja uinteja. Eli periaate vähän kuin Stallonella Rocky nelosessa. Keskityin harjoitusten laatuun ja siihen, että sain parhaan mahdollisen fiiliksen päälle ennen treeniä. Tämä vaati toki jatkuvaa henkistä treenausta. Piti kokoajan olla valmiina lähtemään tien päälle juoksemaan tai pyöräilemään. Tai hallille uimaan. Se vaikutti normaaliin elämään aluks sekä positiivisesti, että negatiivisesti. Välillä, ehkä alussa useinkin, olin kotona hieman poissaoleva. Siis henkisesti. Olin paikalla, mutta en välttämättä ollut paikalla. Sen sain kuitenkin selätettyä perheen avulla ja asiat alkoi menemään parempaan suuntaan. Tämä toki vaati paljon myös Annalta ja Aleksilta.
Otin oppia kaikista lajeista mitä seurasin. Ennenkaikkea siitä henkisestä puolesta. Eli kuinka juhlittiin onnistumisia ja kuinka selvittiin epäonnistumisista. Näistä sai apuja omaan henkiseen kasvuun. Sekä urheilussa että muutenkin. Ja sitten tajusin sen. Siis sen mikä on kaiken A ja O, eikä noiden kirjainten välissä ole kirjaimia L ja K... =) Aloin treenaamaan ja olemaan samalla periaatteella kuin shakkia pelataan. Niin yksinkertaista. Shakissa, jos siirrät yhtä nappulaa ja vain odotat seuraavaa vuoroa et pääse kovinkaan pitkälle, Mutta jos mietit hetken, ajattelet että mihin tuo mahdollinen siirto vaikuttaa myöhemmin. Mitä vastustaja voisi tehdä ja mitä minä sen jälkeen... jne jne. Tuota periaatetta voi hyödyntää aivan kaikessa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän tajuttuani ja sen opittuani alkoi tuntumaan siltä, että henkinen puoli alkaa olemaan valmis Tahkon puolikkaaseen. Siihen kaikkeen mitä itse kisa vaatii ja siihen valmistautuminen. Valmis vetämään niitä pitkiä ja yksinäisiä treenejä päivästä ja viikosta toiseen. Ylittämään ne esteet ja seinät matkan varrella. Oppi kestämään ne kivut ja säryt, tuulet ja myrskyt. Siihen on kyllä ainakin yhtä suuri vaikutus perheen tuella. Ja sillä, että perhe ymmärtää. Se apu täydensi tuon "shakkiopin" tuoman voiman ja henkisen vahvuuden. Mikään ei pystyisi pysäyttämään tätä junaa... Mutta onhan otettava huomioon myös se fyysinen puoli. Siellä pitää uida, pyöräillä ja juosta myös.
Jotta illasta jäisi aikaa enemmän olla perheen kanssa ja tehdä myös kotitöitä, aloin treenaamaan aamulla ennen töihin lähtöä. Ennen kuutta tienpäälle, aamuhämärässä. Toki se myös totutti kehon fyysiseen rasitukseen eri aikaan kuin illalla suoritettu harjoitus. Yleensä kisat kuitenkin alkavat aamulla tai aamupäivällä. Raikkaassa aamuilmassa oli helppo juosta, liikennettä oli vähän ja luonto oli kauneimmillaan. Sielu ja mieli saivat jatkuvasti lisää voimaa vaikka keho meni välillä rajalle ja sen ylikin.
Nämä toisivat hyvät eväät Jokamiehen Rokulitriathloniin heinäkuun ekalle viikonlopulle.