Treenausta ja treenausta... kohti Sun City Triathlonia. Sekä suuren suuri päätös...

Tuon Pudasjärven mökkiloman jälkeen oli akut ladattu ja keho ja mieli valmiina uusiin haasteisiin treenien osalta. Rokulitriathlonista viisastuneena panostin uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun... =) Sain säädettyä jarrut omasta pyörästä kuntoon ja vaihdoin isältä saamani maantiekumit cyclocrossin nappuloitten tilalle. Vaikutti suuresti ajoon ja juoksuun ajon jälkeen.
Tarkoitus oli siis saada mahdollisimman paljon yhdistelmätreenejä alle ennen Vaasan kisaa, eli pyöräilyn päätteeksi juoksuun tai uinnin jälkeen pyörälle jne... Se on yllättävän vaikeaa saada jalat ja kroppa toimimaan juoksussa pitkän pyöräilyn päätteeksi. No tätä olisi vain treenattava. Samoin märkäpuvun riisuminen uinnin jälkeen riittävän nopeasti. Tätäkin olisi treenattava. Onneksi on järvi heti tuossa rannassa niin uintia olisi helppo harjoitella. Harjoittelua ei taaskaan tullut ihan hirveän paljoa... tuon viiden viikon jakson aikana keskimäärin 3 tuntia viikkoa kohti. Siis vain kolme. Eihän se ole oikeasti yhtään mitään. Polvet eivät vain meinanneet kestää juoksua, tiikeribalsamia ja kineesioteippiä kului. Olihan siihen lisäksi hyötyliikuntaakin. Ruohonleikkuuta, puuhommia jne. muuta mukavaa puuhastelua. Toki tiesin hieman mitä ja miten pitäisi harjoitella... vai tiesinkö. No sen nyt ainakin että mitä, mutta että miten...??? Pyrin kuitenkin vahvistamaan niitä heikkoja osa-alueita, joita olivat vain uinti, pyöräily, juoksu ja vaihdot. Mitäs muuta siihen sitten jäi niihin vahvoihin osa-alueisiin... ?!?!?!?
Toki tähän aikaan kuului melkoisen paljon erilaisten tekniikkavideoiden katselua ja kehonhuoltoa, eli venyttelyä. Hierojallakin kävin pari kertaa. Ja mikä parasta, perheen parissa oloa. Vaikka en ole koskaan ollut mikään kova puhumaan asioistani jne. niin kuitenkin perheen parissa olo jotenkin kasvatti omaa henkistä voimaa. Tuntui jotenkin siltä, että täytyy tehdä parhaansa ja enemmän näiden ihmisten vuoksi. Silloin se iski. En tee tätä vain itselleni vaan kaikille muille myös. Ehkä jopa enemmän muille. Halu näyttää jonkinlaista esimerkkiä, näyttää mihin ihminen kykenee jos vain haluaa. Eikä se tarkoittanut pelkästään urheilua tai liikuntaa. Vaan juuri sitä henkistä voimaa jolla pääsee yli vaikeista ajoista. Kun tämän tajusin, huomasin taas olevani askeleen lähempänä tavoitetta. Mutta milloin ja missä tämä tavoite tulisi olemaan???? Ja olisiko se mikä... ???
Sitten se valkeni eräänä iltana. Sinä kesänä kun täytän 40 vuotta (siis joo 40 vuotta jo kohta...) suoritan täyden matkan. Eli kesällä 2018. Sen päättäminen helpotti ja myös se kun kerroin siitä muille. Sanoin etten halua mitään synttäreitä tai muuta juhlimista kun täytän pyöreitä. Haluan vain, että olisitte paikalla kun suoritan tämän haasteen. Tukemassa ja kannustamassa ja kantamassa pois maalialueelta, kun jalat eivät enää kanna ja keho ei tiedä mitä tekisi. Tämä päätös muutti melko radikaalisti suhtautumistani treenaukseen, sekä fyysiseen että henkiseen. Päätin jopa jättää jääkiekon harrastamisen vähemmälle... Jo sekin oli iso päätös multa. =)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Roadtrip to Norway 16.-21.7.2017

NutsKK 166 km, toinen yritys

Ironman Lahti 70.3